Pitkästä aikaa...

Alkuun todettava, että oma kone räjähti aivan totaallisesti, eli siksi ei täällä mitään informaatiota ole näkynyt :( Koneen mukana tietenkin kaikki kuvat ja blaa blaa... toivottavasti ne saadaan sieltä pelastettua... Pentutestaaja-Sini otti onneksi pennusta pentutestin jälkeen kuvia, eli tässä niitä...


Ihanuudet jäähyllä...



Äiti ja sen lapset...







Ryysäys...



Sisarukset

Stitch lähti siin omaan uuteen kotiinsa Kouvolaan Sarin ja Matin luokse ja sai nimekseen Ralli. Ralli seuraa perheen collieiden jalanjälkiä ja tulee harrastamaan agilityä ja pk-jälkeä. Tässä pentutestipäivänä otettuja kuvia pikku-Rallallaasta...


Päättäväisin askelin...

Ralli "jäljestää" ;)

Rallallaan passikuva

Äiti ja sen tytär

Nyt 8vko:a vanha Pikku-mies Lilo on vielä vailla omaa kokenutta ja aktiivista harrastuskotia...

Pentutesti osoitti, että pikkumiehellä on palikat oikeinpäin päässä ja jopa ihan hienossa järjestyksessäkin ;) Molemmat pennut saivat erityismaininnan hyvästä keskittymiskyvystä.

Pientä ihanuutta seuranneena voi todeta että kyseessä on kontaktihakuinen, todella reipas ja ennen kaikkea yllättävän helppo pentu. Hupin pentuaikaan verrattuna, ukkeli osaa jo ihan kamalasti juttuja normaalista elämästä. Lilo on täysin paperikuiva, tietää mitä ä-ää (eli ei) tarkoittaa, osaa odottaa ruokaa istuen, tulee luokse kutsuttaessa, autoilee kuin vanha tekijä ja osaa olla yksin häkissä/aitauksessa ja rauhoittua ihan mahtavasti tuon ikäiseksi pennuksi. On äitiinsä verrattuna aika nöyrä ja nimenomaan helppo. Potkua tästä otuksesta ei kuitenkaan puutu, joten mikään nössö se ei missään nimessä ole. Lilo on kulkenut ja nähnyt maailmaa ikäisekseen jo aika paljon. On kyllä todella reipas uusissa tilanteissa ja paikoissa. Eilinen reissu luuostoksille osoitti taas pienen miehen tasapainoisuuden. Ostoskeskuksen suurissa ja liukkaissa tiloissa jäbä paineli häntä ylhäällä tutkaillen uutta mielenkiintoista maailmaa. Ulko-ovien metalliralleista tultiin niitä huomaamatta yli ja liukuovetkaan eivät kummastuttaneet. Ohi menevä rullakko aiheutti kummastusta ja pohdinta tauon, mutta mitään pelästystä sekään ei aiheuttanut. Aika kauan matka vaan herran anssa kestää, kun ilman nameja jokainen ihminen olisi moikattava matkalla. Nameihin keskittyy niin paljon, etten ole vielä nähnyt asiaa, mikä keskittymisen rikkoisi. IHANA pieni pelle-peloton ;) Ulkonäöllisesti herra on varsin sievä, joten näyttelyharrastukseenkin mallikkaasti sopiva. 6vko kuvat löytyvät toistaiseksi vain Toivon ja Vegan blogista, eli kiinnostuneet voivat kurkkia sieltä


Miks tässä pöydällä pitää istua? Tyhmää...

Missäs sitä on oikein käyty...

Voisko kukaan ees yhtään leikkiä...

Päättäväisin askelin...

Kyllä pikku bc:nkin korvat saa lepattamaa...

käh käh

Äiti ja sen poika. Jalatkin on melkein yhtä paksut ;)

Onpas ollut väsyttävä päivä...

Jos olet kiinnostunut tarjoamaan tälle ihanalle pikku-miehelle aktiivisesti harrastavan ja rakastavan kodin, tai tiedät jonkun, joka on vailla uutta mustavalkoista harrastustykkiä ota yhteyttä mieluusti puhelimitse 040 7396679 (kun meilejä luen väliaikaisesti niin harvoin)

Lilo ja Stitch ovat nyt siis 4,5 vko vanhoja ja meno senkun kiihtyy. Molemman menevät jo kovaa kyytiä ja parin viimeisen päivän suurin villitys ja keksintö on ollut pomppiminen ;) Ylöspäin, päällekäin, kaikkea vasten... aivan sama, kunhan voi pompsahdella.



Stitch on edelleen hiukan veljensä kehitystä jäljessä motorisesti, mutta ottaa kiinni koko ajan. Pohdin jo tuossa 3:n viikon kohdalla, että mitähän tuosta pikku-miehestä oikein tulee, kun päätti ruveta astumalla alistamaan siskoaan. Hyvä että jaloillaan pysyi, mutta dominanssi ja alistaminen oli pääasia. Onneksi tilanne on tasaantunut, ja tasaantuu koko ajan. Astumista ei neljä viikkoa täyttämisen jälkeen ole näkynyt ja Lilo jää välillä jopa jo siskolleen toiseksi kahinoissa. Hupi "poliisi" ei aina ihan osaa suhtautua pentujen nahisteluun, vaan käy tökkimässä molemmat vihaisena kumoon, kun meno äityy sen mielestä liian rajuksi. Itse se kuitenkin leikkii lapsineen välillä aika kovastikin ja jurnuttaa pienten egoja vähän alemmas... ja varmasti hyvä niin ;)


Äidin ja pojan leikkihetki...





...siskokin osallistuu...

Pentujen luonne-eroja näkee jo selvästi. Stitch on harkitsevampi, se tuntuu pohtivan uusia juttuja pidempään kun veljensä. Ei ole missään nimessä arka, mutta ei juokse suin päin uusien juttujen "kimppuun". Lilo sen sijaan ei paljoa asioita pohdi, vaan syöksyy "haasteiden" kimppuun sen enempää miettimättä. Peloton ja todella ennakkoluulottoman avoimen oloinen pentu. Stitch on kaksikosta vilkkaampi. Vaikka vielä vähän kömpelömpi kuin veljensä, sen reaktioista näkee, että aika vilkas pikku-neiti siitä tulee kasvamaan. Toistaiseksi jalat vain eivät pysy vielä käännöksissä ja hyökkäyksissä ihan mukana. Lilon häntä heiluu useammin kun siskonsa ja se hakee kontaktia ihmisiin enemmän kun siskonsa. Stitch sen sijaan on itsenäisemmän oloinen ja puuhailee enemmän omien "askarteluidensa" parissa. Neitokainen antaa itsestään jotenkin vakavamman kuvan. Kaikessa mitä se tekee, se tuntuu olevan tosissaan ja kovin keskittynyt. Lilo taas on välillä aikamoinen pelle...hupaisa pikku-mies ;)


Sisarukset kiehnää

Stitch
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lilolle ei siis vielä ole löytynyt sitä omaa aktiivista ja määrätietoista, harrastavaa kotia. Pienestä miehestä kasvaa varmasti aikanaa aika tykki harrastuskoira. Se on tosiaan todella avoin, ennakkoluuloton ja uusiin asioihin pelottomasti suhtautuva. Pieni Pelle-peloton, jonka häntä heiluu puolet päivästä. Kontaktihakuinen ja ihmisen puuhista todella kiinnostunut otus. Jokseenkin itsetietoinen ja mahdollisesti sen luonteessa on jonkin verran dominanssia, joten pikku-mies tosiaan etsii kotia, jossa sen ei tarvitse arvailla asemaansa laumassa.


Tauko lakaisuharjan tappamisesta...

ja kohta taas jatkuu...

Lepohetki...

Hetkinen, mikäs tämä kolo on?

Ja välillä sisään...

---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Naapurin-Kimille muutti viime viikolla pienen pieni Brad Pittbull ;) Tässä siis pari kuvaa myös ihanasta Diosta... "Rodusta" ei minulla taida ennestään olla yhtäkään hyvää mielikuvaa. Rohkea, avoin, sosiaalinen ja todella kontaktinhakuinen moinen pieni otus kuitenkin on...Tervetuloa kulmille!

Ei kovin vaarallisen näköinen pittbull ;)

Pikku-Dio... kavereiden kesken Timppa vaan ;)

Kauhea kiire ollut ja ne kerrat kun olen yrittänyt päivittää blogia, vuodatus on ollut niin tukossa, ettei ole suostunut yhteistyöhön... valitettavasti :(

Lilo ja Stitch ovat muuttaneet laajennetun yksiönsä kanssa olohuoneen puolelle. Otukset kasvavat kovaa vauhtia ja juoksuaskeliakin ollaan jo jokunen nähty. Lilo on kehityksessä vähän edellä ja sen askellus on siis varmempaa kun siskonsa. Molemmat heiluttelevat jo kovasti häntiään, kun pentuaitaukseen menee ja koittavat kiivetä päälle. Seesteisestä Lilosta on kuoriutunut vallaton rutisija. Se kiipeää aina tilaisuuden tullen siskonsa selkään tai äitinsä naamalle ja murisee vimmatusti "hampaattomalla" kidalla ;) Itseasiassa molemmilla on puhjennut hampaita ja niitä harjoitetaan runsaasti leluihin, äitiin, sisarukseen ja pentulan "kaltereihin". Vilkkaamman oloinen Stitch vieläkin on, vaikka ei niin varma askelluksestaan vielä ole kun veljensä. Sen liikkeet ovat kuitenkin vain jotenkin sähäkämpiä. Lilo sen sijaan on se, joka ensimmäisenä menee katsomaan pelottomasti kaikkea uutta ja karkaa vaeltelemaan aitauksesta aina tilaisuuden tullen... sisko perässään tietenkin.  Lienekkö pelottomamapi, vai vain tosiaan kehityksessä vähän edellä. Fyysisesti rajumpi, ainankin tällä hetkellä. Molempien silmät ovat tummuneet mukavasti, joten pelkoa jäävistä sinisistä silmistä tuskin on.

Koitan saada videoita kaverusten menosta ladattua ennen viikonloppua...


Lilo 2,5 vko


Stitch 2,5 vko


Sisko ja sen veli "vankilassa"


Äiti "kiduttaa" taas...


Sisarukset rähjää...

LILO  ETSII  VIELÄ  OMAA  AKTIIVISESTI  HARRASTAVAA  KOTIA!

Molempien, Lilon ja Stitchin, silmät ovat nyt kunnolla auki ja kovasti koittavat tiirailla maailmaa. Molemmat koittavat jaloilleen aika-ajoin... huonolla menestyksellä ;) Lilo on selkeästi enemmän seikkailumielellä ja tutkii jo kovasti ympäristöään, niin nenällä kun suullaankin. Se käy välillä tökkinässä siskoaan ja maisteli eilen jopa Stitchin jalkoja ;) Omiaan se haistelee suurella hartaudella ja ilmeisimmin yrittää nuolla niitä. Ei se hirveän tehokasta ole, mutta harjoittelee. Lilo on tosiaan tällä hetkellä kiinnostuneempi ympäristöstään ja reagoi minuunkin enemmän. Kun laitan käden laatikkoon se tulee katsomaan ja haistelemaan. Stitch on enemmän omissa oloissaan ja pohtii kehitystään omalla tavallaan...itsekseen. Molemmat nostavat itseään etujalkojen päälle ja sutivat vimmatusti takajaloilla. Eteenpäin ei tuolla tyylillä vielä pääse, mutta yritys on kova. Lilo yrittää päivittäin punkea itseään oviaukon korkeudelle, siinä onnistumatta. Se on kovin kiinnostunut mitä toisella puolella mahtaakaan tapahtua. Tänään se kiipesi Stitchin päälle ja sai kun saikin nenän jo oviaukon ulkopuolelle... fiksu poika ;)

Päivisin nukutaan koko päivä ja kun valot sammuu alkaa riekkuminen. Meno on ollut öisin niin päätä (ja pelkona että myös naapurien päitä) huumaavan metelöivä, että tänään illalla ovat kaksoset olleet illan olohuoneen puolella katselemassa maailmaa. Josko nyt sitten nukuttaisi yöllä... myös minua ja naapureitakin ;)

Hupi raukalla on ollut viime yön ja tämän päivän maha sekaisin. Toivottavasti huomenna jo helpottaa, niin ei pääse imettäessään riutumaan ja kuivahtamaan.

Huomenna olisi tarkoitus koittaa saada pennuista otettua uudet 2 viikkois kuvat. Mieluiten silmät auki... mutta tarvitsisin jonkun pitämään pennun paikoillaan, jotta moinen onnistuisi ;) No katsotaan saanko otettua... Täällä siis kaikki mallikkaasti. Innolla seurataan sisarusten päivittäistä kehitystä.

Vauvoilla ikää tänään 11 päivää. Toissapäivänä Stitchin silmät näyttivät siltä, että kohta ne aukeaa. Ja tänään on silmät molemmilla raollaan ;) Sisäkulmista tiirailevat maailmaa... Jännittävää. Eilen Lilo oli ensi kertaa kaikkien neljän jalan päällä... noin puoli sekuntia ennen kuin kaatui ;) Molemmat möyrivät vielä, mutta takajalat hakeutuvat usein jo sinne mahan alle, vahtoehtona sille, että niitä raahataan perässä ;) Kohta se meno vasta alkaa kun silmät ja jalat saadaan mukaan menoon...

Masut kasvaa ja eilen illalla eli 10 päivän ikäisenä puntarin lukemat näkyvät kuvista alla. Pikkuneiti on siis vetänyt painossa veljensä ohi. Reipas tyttö. Lilo harjoittelee kovasti haukku-rytmiä... eli "ääntelee" suutaan haukunlaisesti availlen ja kuulostaakin jo lähempänä käheää haukkua kun vinkunaa. Lienekkö haukkuva hakukoira kasvamassa.

Puntariin olisi hommattava joku isompi astia, kun kavereilla on jo aika tiukkaa mahtua nykyiseen rasiaan ;)


Lilo

Stitch

Hauskaa miten vauvat ovat muuttuneet ulkonäöllisesti. Lilo näyttää jo jotenkin ihan mieheltä ;) Sillä on ihan uroksen pää ja paljon paksummat ja jykevämmät raajat kun Stitchillä ja mitkä lapio tassut. Stitch, vaikkakin ohittanut veljensä painossa, se on siromman oloinen ja ihan selkeä natun pää. Ihanat muruset ;) Ja niiden nenät... ne on muuttuneet ihan dalmatialaisiksi...hassun näköiset pilkkunenät.


Muruset

Pentusten elämää oli eilen 7 päivää takana. Molemmat senkun pulskistuvat. Vielä pari päivää sitten sutjakasti pentulaatikkoa ympäri kroolaavan Stitchinkin vauhti on hidastunut veljensä tasolle. Juuri katselin Junin pentujen kuvia viikon ikäisenä. Niillä tuntui olevan jo tässä iässä kova hinku nousta jaloilleen. Ja osalla maavaraa jo näytti olevankin. Meillä ei ole... eikä varmaan vähään aikaan näykään, sen verran massaa murusilla on ;) Luojan lykky että Hupilta ei kuitenkaan tule ilmeisimmin ihan niin paljoa maitoa kun Vegalla, koska Lilon ja Stitchin kasvuvauhti jää onneksi kakkoseksi Meckan ja Sassyn painojen nousun rinnalla. 7:n päivän ikäisenä puntari näytti näin... Lilo: 891g  ja Stitch: 880g.

Hupi ei oleile enää niin paljoa pentulaatikossa. Se tulee laatikosta pois syötettyään pennut ja käy kyllä kurkkimassa tasaisin välein laatikon reunalla, mutta viettää aikaa oleillen ja nukkuen olohuoneen puolella.

Vähemmän viralliset kuvat viikon ikäisenä:




Lilo-hylje ;)




Stitch-hylje ;)

Pentusilla 4 vuorokautta eloa täynnä ja asiat ovat mallillaan. Painot nousee ja masut pyöristyy ;) Niin simpsakoista pentusista on muovautumassa pikku-hylkeitä. Vaaka näytti tänään Lilon osalta 647g ja Stitchin 634g... neljässä päivässä molemmille on tullut siis yli 250g lisää painoa!? Huikea määrä...kerrassaan. Mutta hienosti Stitch on kirinyt veljeään. Alkuun sen paino lähti huomattavsti hitaammin nousuun, mutta nyt on ottanut parina päivänä enemmän grammoja päivässä kun Lilo. Katsotaan ovatko pennut äitiään isompia kun ne luovutetaan... ;) Järkyttävää miten nopeasti äitikoira saavuttaa synnytyksen jälkeen käsittämättömät sporttikoiran linjat. Hupi on kerrassaan "allu-kaponen" ;)

Hupia olen ottanut välillä laatikosta pois, kun ei oikein malta nukkua siellä. Eli puunaa, tökkii, imettää ja hoitaa pentuja melkein tauotta. Pennutkin saavat näin nukuttua paremmin, kun välillä yli-innokas mamma ei ole koko ajan touhuamassa. Hupille sopisi varmasti isompi pentue...niin voisi kaiken aikaa hoitaa jotain pennuista ja kuitenkin kaikki saisivat levätäkin. Muuten ei Rouvan puuhiin tarvitse puuttua paitsi silloin kun jompi kumpi pentu päättää turvarimojen alla maatessaan vinkua. Rouva meinaan tunkee nenänsä rakoon myös, estäen pennun poispääsyn riman alta...hätääntyy suunnattomasti, kun pentu kiljuu entistä enemmän...ja tökkii nenällä entistä syvemmälle... ;) Joskus käyn siis tarpeeksi kauan kiljuntaa+Hupin piippausta kuultuani kaivamassa pennun pois ja rauha asettuu maahan pentulassa. Rimat varmaan poistetaan laatikosta kohtapuoliin, kun eivät niiden alle enää pian mahdu...


Tässä meidän "sirot ja pienet" 4vrk vanhat ;) (näyttävät kuvassa kyllä jotenkin liioitellun suurilta)

Täällä kaikki ihan mallikkaasti. Hupi hoitaa pentujaan pääsääntöisesti hyvin. Välillä se on kuitenkin aika neuvottoman oloinen ja selkeästi epävarma mitä milloinkin pitäisi tehdä. Ja välillä ihan ahdistaa tarmokkaasti hamuavat pennut. Eli opetellaan äitiyttä. Unet ovat jääneet aika vähiin edelleen, kun otukset kirkuvat jo aika kuuluvasti, jos ovat tyytymättömiä. Edelleen suurimman osan ajasta äänessä on kyllä narttu.

Eilisen päivän punnitukset ainankin toivat varmuuden siihen että maitoa tulee ;)  Mitään varsinaisia utareitahan Hupilla ei edelleenkään ole. 4 viimeisintä nisää on turvoksissa , mutta loppumaha on aikalailla sileä. Varsinkin nartun kiukkuiluista pelkäsin, että ehkä eivät saa tarpeeksi ruokaa... Kahdessa vuorokaudessa narttu on lisännyt painoa 85g ja uros 110g. Eli niin sirot syntymälinjat ovat kovaa vauhtia muuttumassa kovin mahakkaiksi linjoiksi. Onneksi ripulilta ollaan vältytty niin Hupin kun vauvojenkin osalta.

Eilen otin vähän kuvia pennuista ja pienet otukset ovat saaneet nyt työnimet... eli saanko esitellä...

uros:


ja

narttu:


Nimet menevät nyt sukupuolien suhteen vähän ristiin, mutta nartun nimeksi oli pakko laittaa Stitch, kun on kerrassaan aikamoinen hiiiiviö ;)

             



...ja ehkä ulkonäössäkin on jotain samaa ;)

Hupin lämmöt olivat siis alhaalla todella pitkään, eivätkä lähteneet nousemaan ollenkaan. Poltot alkoivat ja vedet menivät ihan normaalisti. Ponnistus lähti hyvin käyntiin ja kaikki näytti todella hyvältä. Hupi oli kyllä levoton, mutta niin kai ensisynnyttäjät yleensä ovatkin.


Rouva-Päärynä vielä yhdessä osassa...odotellaan.

Kun ponnistaminen oli jatkunut noin 1,5 tuntia Sanna kokeili takakautta ja totesi pennun olevan tunnusteluetäisyydellä, tulossa pää edellä ja liikkui ponnistusten mukana. Kun pentua ei kuitenkaan joidenkin ponnistusten jälkeen ruvennut kuulumaankaan oli ryhdyttävä järeämpiin toimiin. Sanna veti pentua supistusten mukaan ulospäin ja pentu saatiin taas liikkumaan... hitaasti mutta varmasti. Tässä vaiheessa se pari tuntia oli kulunut ja aika rupesi niin sanotusti olemaan kortilla. Kaisakin saapui hätiin ja kolme kätilöä ja Hupi itse tekivät kaikkensa, jotta pentu saataisiin ulos. Hupille tehtiin jopa pieni viilto takapäähän ulostulon helpottamiseksi... mutta kun nenä oli näkyvissä, oli Rouva-Päärynän voimat tai usko loppuneet ja sitä ei saatu enää ponnistamaan emättimen stimuloinnista huolimatta. Jotain vaatteita päälle, kengät jalkaan, koira kainaloon ja matkaan. Soitto Espoon eläinsairaalaan samalla, että oltaisiin tulossa. Ei ehditty kovin pitkälle kun sylissä olleen Hupin takapäässä jumissa ollut pentu ihmeen kaupalla syntyi auton jalkotilaan. Ei muuta kun auto parkkiin tien varteen ja Sanna kävi koppaamassa pennun lattialta takapenkille ja alkoi elvyttämään hapenpuutteesta siniseksi muuttunutta pentua. Ja matka jatkui... entistä lujempaa kohti klinikkaa. Sinne saavuttuamme pentu oli jo hyvän vaaleanpunainen. Hapen annon ja jonkun lääkkeen (en enää muista minkä) avustuksellakaan pieni (tai siis suuri 440g) mustavalkoinen enkeliprinsessa ei jaksanut enää ruveta omin avuin hengittämään :( Sillä välin me kävimme ensin ultrassa toteamassa, että yhden (kolmesta jäljellä olevasta) pennun sykkeet olivat todella alhaiset. Röntgenin kautta leikkuriin siis. Silloin oli jo selvää, että tämäkään mustavalkoinen pikkuprinsessa (400g) ei todennäköisesti leikkaussalista enää palaa. Eikä palannutkaan :( Sen istukka oli irronnut ennen aikojaan ja oli jo kylmä ja eloton ulos tullessaan. Elvytyksestä ei ollut apua.

Hupi kiidätettiin leikkuriin ja Sannakin joutui vapaalla töihin. Leikkaussalivaatteet niskaan ja hommiin avustamaan Anu kirurgia. Me Kaisan kanssa jäätiin istumaan ulkona oleville penkeille juomaan kahvia ja minä taisin polttaa noin askin tupakkaa. Samalla siivottiin vähän auton etujalkotilaa ja takapenkkiä missä pentua elvytettiin, jotka olivat aika roisin näköisiä. Ja sain Kaisalta pari mandariinia, jotka taisivat olla päivän ensimmäinen ja viimeinen ateria ennen kello kymmentä illalla.

Puoli tuntia siinä taisi mennä kun Sanna liihotti salista leikkurimyssy vinossa kärräten läpinäkyvässä kaukalossa kahta iki ihanaa pentua. Uros 390g ja narttu 380g, molemmat mustavalkoisia.


Tällaiset se haikara-Sanna toi ;)

Itse olin siinä kohtaa niin huolissani Hupista, etten pennuista kovinkaan paljon osannut nauttia. Pennuilla oli kyllä ihailijoita muun henkilökunnan ja Kaisan puolesta. Ei mennyt kauaakaan kun Hupikin tuotiin takaisin salista. Se oli aivan pökkerössä pitkään ja pötkötteli lämpötyynyt päällä. Pennut pääsivät tässä vaiheessa ensimmäistä kertaa kokeilemaan imuttelua. Uroksella olikin homma hanskassa jo heti alkuun, mutta näin alle vuorokauden tuntemisen valossa, hyvin temperamenttisella ja äkkipikaisella Neiti-kiukulla kesti aika kauan, ennen kun se saatiin rauhottumaan nisälle. Olisi pitänyt mielummin mennä, mennä, mennä ;)


ihanat imuttelijat ;)

Oksitosiinia Hupi sai pariin otteeseen ja maitoakin rupesi pikkuhiljaa tulemaan. Pentujen näyttäminen Hupille sai sen kääntämään päänsä pois, joten mitään rakkautta ensi silmäyksellä lasten ja äidin kohtaaminen ei ollut. Pennut saivat kuitenkin harjoitella imuansa ja saivat tärkeät ensiravinnot...äidin mielenkiinnottomuudesta huolimatta. Klinikalla oleiltiin ihan sen sulkemiseen asti. Meillä oli oma sviitti synnytyssairaalassa... niinkuin hienoilla rouvilla yleensä onkin ;) Kerran jouduin pyytämään lääkärin paikalle, kun Hupi vuosi niin paljon kohdustaan. Mutta ei kuulemma ollut hätää. Kirurgi-Anu kävi tutkimassa pennut työpäivän päätteeksi ja totesi molemmat terveiksi ja elinvoimaisiksi.


kuoleman väsyneitä kätilöitä hymyilyttää jo

  
Uros                                             Narttu (yllättäen venkuroi)

Pennut "sukkakoriin", jonka Kaisa oli saanut (minun kenkieni lisäksi ;)) nykästyä mukaan kun klinikalle lähdettiin tuulispäänä. Ja Hupi takapenkille minun kanssani. Siinä kohtaa helpotuksen, ahdistuksen, surun ja onnen kyyneleet taisivat tulla silmiin. Kaikki 3 hengissä matkalla kotiin...jee. Matka meni hyvin ja kotiin palattua pentunurkkauksen siistiminen ja uusi perhe sinne. Hupi oli niin pöllyssä koko illan ja puolet yöstä, että "nukuin" sohvatyynyllä lattialla ja pidin sen pannasta kiinni. Toisen käden ja pyyhkeen yritin sijoitella niin, etteivät pennut päässeet ryömimään mamman naamalle. Hupi oli tokkurassaan vähän sitä mieltä, että voisiko joku viedä noi jonkun muun kakarat pois täältä, joten tarkalla silmällä piti katsoa, ettei keksi mitään typerää. Parin kerran murina riitti minulle merkiksi siitä, että kahden henkiin jääneen kohtaloa ei kannata juuri nyt jättää tuoreen äidin vastuulle. Sannan ja Kaisan kanssa keitettiin aina niin ravitseva nuudelisoppa ja ryystettiin sitä lattialla istuen ja samalla tuijotellen toisiamme lasittunein katsein. Tässä kohtaa yliväsymys ja stressin purkautuminen otti vallan ja pelleily lämpimällä vedellä täytetyillä kumihanskoilla sai järjettömän naurukohtauksen aikaan... kovin vapauttavaa ;)

                 
Jokaisen kätilön ensiapupakkaus:               Niin hauskaa...kai ;)
pusuja, sidetarpeita, suonipuristimet
ja oksitosiinipiikkeja ;)

Samalla naurettiin kuinka kukaan meistä ei EDELLEENKÄÄN ole nähnyt yhtäkään ihan normaalia onnistunutta synnytystä. Toisaalta Kaisalla oli kokemus ja varmuus sektiosta tuoreessa muistissa (viikko sitten viimeksi) ja Sanna pääsi tekemään sitä mitä osaakin... ihan rutiinilla ;) Sanna lähti kotiin nukkumaan (asuu naapurissa) ja minä ja Kaisa kävimme pötkölleen. Minä lattialle ja Kaisa sänkyyn. No eihän se uni tullut vaan pakolliset jossittelut oli pakko käydä läpi. Olisiko ensimmäinen pentu hengissä, jos oltaisiin lähdetty aijemmin, olisiko koiraa pitänyt lähteä kävelyttämään kun pentua ei ruvennut kuulumaan, olisiko heikolla sykkeellä varustettu pentu pelastunut... jos, jos, jos... Nyt ne on käyty läpi ja vaikka suru ja pettymys on suuri, että Powerpuff girlseistä ei jäänyt kun yksi eloon... elämä jatkuu noiden kahden ihastuttavan pentulaisen voimin. Ja toivottavasti nuo kaksi pikku enkeliä ovat paikassa parhaimmassa. Yön aikana käytiin Hupin kanssa pari kertaa ulkona ja se sai lihalientä ja nutriplus geeliä. Ulkoota sillä oli kova kiire takaisin sisään, mutta pennuista se ei edelleen oikein tykännyt. Selkeästi pentujen aiheuttama maidon nousu tuntui siitä hämmentävälle ja sitä piti piipata kovaäänisesti joka kerta. Aamuyöstä se vähän jo kiinnostui pentujen takapäistä ja varsinkin tyttöpentua se jo nuolikin, mutta hamuavat naamat ja suut saivat sen vielä perääntymään.


Valvova silmä...

Sanna tuli aamusta tänne ja Kaisa lähti töihin. Pääsin ihan oikeasti nukkumaan pariksi tunniksi. Kun heräsin odotti suuri ja NIIN iloinen yllätys... Hupi oli Sannan kannustuksella ruvennut hoitamaan pentujaan. NIIN helpottavaa!!!! Klinikalta saatiin mukaan vielä oksitosiini-piikkejä ja niitä Hupi onkin saanut pari. Illalla saa vielä yhden. Pistää maitoa virtaamaan ja supistaa kohtua nopeammin normaalitilaansa.

Nyt on tämä päivä mennyt Hupilla äitiyden opettelussa ja omistajalla kaiken tapahtuneen tajuamisessa. Asunto oli lähinnä teurastamon takahuoneen näköinen kaiken tämän jälkeen. Joten oli todella helpottavaa että pystyy jättämään emon lastensa kanssa ja keräillä verisiä tai eritteitä sisältäviä imupapereita, pumpulia, saksia, tikkilankaa, pipettejä, pyyhkeitä, puristimia...yms. pitkin lattioita. Ja mopata mitä ihmeellisempää töhnää makuuhuoneen ja eteisen väliltä.

Hupi oleilee pentujensa kanssa laatikossa ja voi hyvin. Lämmöt ovat normaalit ja maitoa tulee. Ei hirveitä määriä, mutta tulee. Pennut vaikuttavat tyytyväisiltä ja niin Hupikin. Painot ovat lähteneet jo nousuun. Noin vuorokauden iässä punnatut painot löytyvät kuvien alla. Pennuista uros vaikuttaa ensituntumalta selkeästi rauhallisemmalta. Se möyrii varmoin askelin nisälle, ottaa sen suuhun ja rupeaa imemään. Kun se on tyytymätön (mitä tapahtuu harvoin) sen suusta kuuluu vieno "kviik kviik". Jouduttuaan pois maitobaarin luota se suurta meteliä nostamatta suunnistaa vaan seuraavalle sisälle. Narttu sen sijaan matkustaa hirveätä kyytiä pitkin laatikkoa, hamuilee nisiä niin suurella voimalla, että sillä menee todella kauan ennen kun se saa itsensä asetettua syömään. Suusta kuuluu suuri "KRÄÄÄK KRÄÄÄK". Urosta vähän pienempänä, se keilaa sen kuitenkin surutta pois nisältä. Kärsimätön ja kiukkuinen otus ;)

   
Uros (paino 390g-->434g)

  
Narttu (paino 380g-->397g)


Pienen pieni mutta suuren suuresti onnellinen perhe

Olipas rankka, vaikea ja väsyttävä kokemus. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ei voi muuta sanoa kun että Olen NIIN kovin ylpeä tuosta pienestä rouvasta, joka jaksoi ponnistaa niin älyttömän hyvin, oli äärettömän reipas ja ennen kaikkea sopeutui "ilmestyneisiin" vauvoihin  ja hoitaa niitä niin hirmu hyvin. TUHAT KIITOSTA Sannalle, Kaisalle ja koko Espoon eläinsairaalan henkilökunnalle!!!

Lakkoneuvotteluissa ei päästy sopuratkaisuun, joten 2 mustavalkoista pentua palasi kotiin sektion jäljiltä. Tyttö 380g ja poika 390g. Kaksi enkelityttöä 400g ja 440g jäivät klinikalle :( Hupi on ok. Yritystä ei kuitenkaan puuttunut, koiralta, kätilöiltä, eikä Espoon eläinsairaalan henkilökunnalta, että kaikki ihme-nelosten jäsenet olisi saatu hengissä maailmaan...kiitokset kaikille jaksamisesta. Tarkempi selostus kun jaksaa tai tajuaa jotain.

Hupi got 2 babys by c-section a girl 380g and a boy 390g. Two angelgirls 400g and 440g were left to the clinic :( Hupi is ok.

Rouva on antanut odotella... ja antaa edelleen...

Kaikki 3 kätilöä simahtivat ja minä heräilin puolentoista tunnin välein mittaamaan lämpöjä. Juu siinä 36.2°C-36.5°C:ssä ne pyörii. Sannahan sopi Hupin kanssa jo aikoja sitten, että pennut syntyy ke-to välisenä yönä... kun Sannalla on iltavuoro huomenna... ilmeisesti sai  tilaamansa ;)

Aikasta kauanhan lämmöt ovat jo olleet alhaalla, joten vuorossa on lukematon määrä soittoja kokeneille kasvattajille ja eläinlääkäreille. Hätäähän tässä ei ole, mutta kun rouva on sen verran levoton, että minä en ole nähnyt sen nukkuvan nyt kohta vuorokauteen. Yölläkin kun heräilin vähän väliä, se joko petasi tai istui yksiössään hämmentyneenäja tuijotti seinää. Nyt Hupi on vierihoidossa sohvalla, josko se siihen rauhottuisi ja keräisi vähän voimia koitosta varten. Syömispuolikin on aika heikoissa kantimissa. Sekin pieni määrä lihalientä, mitä se on suostunut juomaan on tullut kaarella takaisin. Vesi onneksi pysyy kuitenkin sisällä ja sitä menee hyvissä määrissä.

Maha on kivikova, mutta pennut liikuskelevat hyvin ja stetareilla kuulee toisen puolen asukin sydänäänet ihan selvästi... hyvin lyö ;)

Eli odotellaan...

Still waiting. Temperatures are between 36.2°C-36.5°C... Trying to get her to sleep a littlebit before, but she is quite tense and nests a lot.

Lämmöt vielä 36.3°C... olleet jo monta mittausta... Rouva oleilee pääasiallisesti yksiössään ihan rauhakseltaan. Läähättää ja petaa kylläkin ajoittain raivoisasti. Ulkona ollaan käyty parin tunnin välein ja suoli toimii järin aktiivisesti. Hyvä niin, ni ei ole sitten ehkä niin paljoa ripuloimista synnytyksen jälkeen. Pari oksennusta on tullut, eli rouvan olo ei ole paras mahdollinen. Lihaliemi on liedellä kiehumassa ja kaikki muutenkin valmiina... enää puuttuu lämmön nousu...

3 verkkareihin sonnustautunutta kätilöä istuu sohvalla lasittunein katsein tuijottaen telkkaria ja syöden oksetukseen asti karkkia ;)

Tiineysvuorokausi vikasta astutuksesta 59.

Jännittävää... lämmöt eilen koko päivän 37.4°C (muuten vaihdelleet 37.4°C-37.8°C)... klo:00.15  36.7°C, klo:05.30  36.6 °C ja klo:8.00  36.4°C... eli laskussa. Näillä näkymin täällä ollaan siis yhdessä osassa vikaa päivää tänään ;) Hupi on levoton, läähättää, vaihtaa paikkaa ja välillä piippaa. Olo on siis ilmeisen inhottava/ja tai hämmentävä. Oksennuskin tuli aamulla ulkoilun jälkeen =(

Yöllä heräsin pariin otteeseen, kun rouva petasi niin voimallisesti krokotiilia yksiössään, että lopulta sai koko pentulaatikon vaihtamaan paikkaa. Lienekkö yksiön sijainti ei kuitenkaan miellyttänyt. Röntgeniin ei siis keritty... nyt täytyy vaan siis tyytyä toivomaan sormet ja varpaat ristissä, että "kolmikko" mahtuu hyvin maailmaan... ja että kaikki menee hyvin. Kaisa lähtee duunien jälkeen ajelemaan tänne henkiseksi tueksi, Sanna varmasti saapuu, kunhan työt Espoon Eläinsairaalassa antavat myöden ja onneksi on Anna tuossa ihan muutaman kilometrin päässä, jos tuntuu, että tarvitaan arviointiapua ongelmien esiintyessä. Ei muuta kun pitäkää peukkuja. Varmasi päivittelen blogia tässä päivän aikana, että miten meillä menee.

Elellään tiineysvuorokaudessa 54. Syömättömyyteen haettiin närästyslääkettä ja taas ruoka maistuu. Ei kylläkään millään suurella ruokahalulla, mutta siis pienissä määrissä menee.

Kun valot sammuu alkaa pedin petaaminen, läähätys ja puuhasteleminen. Pedissä pyöriessä tulee hiki ja sitten Rouva-Päärynä siirtyy "petaamaan" lattiaa pedin vierestä. Petaaminen on ollut niin kovin voimakasta jo, että kolme päivää olen jo mittaillut Hupin lämpöjä. Aikaahan olisi vielä yli viikko 63:een vuorokauteen, mutta niin tuskaisen oloinen neito välillä on, että varmuuden vuoksi. Lämmöt ovat vaihdellet 37.5 ja 37.8 välillä, eli ei siis vielä... onneksi. Nyt olis vähän turhan aikaista. Huomenna on taas punnituksen ja mittausten aika. Jotenkin tuntuu, että mahan turpoaminen olisi nyt jotenkin laantunut, mutta huomennahan sen sitten faktana taas näkee. Nämä mutu-tuntumat kun ei aina kerro ihan totuutta ;)


Tässä tämänpäiväinen otos masusta... vielä viikko...huoh

Vegan hankala synnytys sai minut melko vakuuttuneeksi siitä, että haluaisin röntgata montako pentua on odotettavissa. Tietysti on etukäteen vaikea sanoa onko tiedosta merkittävää hyötyä. Mutta ainakin itse tietäisin, montako on vielä tulematta yms. ja ehkä itsellä olisi varmempi olo synnytyksen suhteen. Ja näkisi myös samalla näyttävätkö pennut (jos niitä todella on vain 3) suurilta. Osaisi varautua siihen, että edessä voi olla hankala synnytys. Koitanpa huomenna saada ajan maanantaille. SUURI ONNITTELU Annalle, Kaisalle ja Vegalle mahtipontisista sisaruksista. Onneksi kaikki loppujen lopuksi kääntyi hyvin päin.

Pentulaatikko, eli yksinhuoltaja-Päärynän yksiön kävin tänään vihdoin pajalla tekemässä. Tein seinistä lomittain toisiinsa "kiinnittyvät", jolloin laatikon säilytys ja siirtely on huomattavasti näppärämpää, kun menee kasaan kymmenessä sekunnissa ;) Pohjaa en tehnyt, vaan laatikko on vain kehikko, jolloin se pitää itsessään petivaatteita paikoillaan, kun ne asettaa reunan alle. Laatikkoon ostin retkipatjan pyyhkeiden alle. Vähän pienemmän kun laatikko, joten rimojen alle jää vielä pohjaankin "kolot" minne pentu voi kierähtää, jos rouva yrittää maata päällä. Turvarimoihin asensin pehmusteet, kun mietin, miten tylsää Hupin on ponnistaa tai nukkua seinään nojaten, kun kova rima painaa rankaa. Haluaisin päällystää laatikon vielä joko tarramuovilla tai muovitapetilla tai muulla vastaavalla. Olisi huomattavasti helpompi pitää se puhtaana ja hygieenisenä. Vaneriin kun imeytyy kaikki ja karhean pinnan takia siihen jää lika ja karvat kiinni, ja niitä on vaikea puhdistaa. Eikä se kovin kaunistakaan ole ;)

Katsotaan jos viikonlopun aikana yksiö saa tapetit seiniinsä ;)

Hupi kävi pyörähtämässä laatikossa ja ei ole sen koommin siellä viihtynyt. Katsotaan kun valot sammuu, kekkaisiko se käydä hoitamassa petaamisiansa siellä...


1H+KK ;) ja maailman söpöin krokotiili (vauvakroko suussaan)
majoittaa ja vartioi yksiötä sen aikaa kun mamma lämpeää ajatukseen.

Tiineysvuorokausia olisi vikasta astutuksesta tänään 51vrk. Nyt melkein jo toivoisi mamman takia, että olisi enemmän. Hupi ei ole syönyt oikein nyt kolmeen päivään. Välillä maiskuttaa ja röhii, joten mietin että olisikohan sillä närästystä. Täytynee tänään kysellä viisaammilta, että mikä moiseen voisi auttaa. Ainankin voisi kokeilla, josko se helpottaisi pahaa oloa edes vähän.

Eilen ja toissa iltana Hupi oli todella levoton ja läähätti, puhisi, vaihtoi asentoa ja sitten paikkaa. Jos vuorokausia olisi enemmän, olisin nyt parina iltana ollut ihan varma että synnytys on käynnistymässä. Selkeästi tosi tuskainen ja hankala olo. En itse saanut nukuttua alkuyöstä, kun ahdisti mamman puolesta ja puolella korvalla kuuntelin sen puuhastelua. Varmaan on alkanut jo aika ajoin supistelemaan ja siitä tuo levottomuus. Möyrintä masussakin voimistuu päivä päivältä, joten eipä kai sekään mukavalta tunnu...

Syömättömyydestä huolimatta (aina yhtä luotettava Espoon Eläinsairaalan) puntari näytti tänään 17,9kg... eli kahdessa päivässä olisi painon lisäystä tullut sen 300g. Kaiken kaikkiaan painoa on tullut 3,3kg.  Masun mitat olivat suunnilleen samat kun viimeksikin, sentin verran oli tullut lisää molempiin mittoihin.

Juni pyöräytti kolmeen tuntiin viime yönä 7 pirtsakkaa pentua. 4 urosta ja 3 narttua, kaikki mustavalkoisia. Kaikki pennut ja tuore äiti voivat kuulemma mainiosti.

Onnea siis suuresti Ellalle ja Katjalle!!!

Tiineysvuorokausia takana 49.

Mamma voi hyvin ja on ollut normaalia puuhakkaampi. Oli jopa eilen ulkona todella reipas, joten tehtiin ihan suhteellinen lenkki. Masussa on ruvennut myllertämään ;) Joitakin päiviä on masun päältä tuntenut asukkien liikkeitä. Varsinkin vasemmalla puolella on jatkuvasti voltteja tekevä otus... eli vilkkainta pentua haluava... teidän koiranne on paikannettu ;)

Eilen ja tänään aamulla ei ole Rouva-Päärynälle ruoka oikein maistunut. Muulloin päivän aikana kylläkin. Masu on muuttunut jotenkin pehmeämmäksi. Aijemmin se on ollut tuskaisen pinkeä, mutta nyt jotenkin pehmoisemman tuntuinen. En tiedä onko masu alkanut jo laskeutua/muuttanut jotenkin muotoaan, tukikudokset alkaneet antaa enemmän periksi vai mitä on tapahtunut, mutta ehkä "ei niin pinkeä maha" myös syynä Hupin pirteämpään olemukseen.

Tämän päivän paino 17,6kg ja mitat 59cm ja 65cm... eli mitat melkein samassa, mutta painoa tullut 600g lisää 4:ssä päivässä. Kaiken kaikkiaan senttejä tullut alamasuun 12cm ja paksuimmalle kohdalle 15cm. Painon lisäystä kaiken kaikkiaan 3kg. En tiedä mitä olen aijemmissa kirjoituksissani sekoillut, mutta siis odotusta tänään jäljellä (vikasta astutuksesta laskettuna 63vrk.) tasan 2 viikkoa. Tässä tämän päivän otoksia The Masusta... Oltaisiin todella tyytyväisiä kolmeen terveeseen pentuun... mutta jos ja kun tuo tuosta vielä kasvaa, niin täytyy rehellisesti sanoa, että olen yllättynyt, jos 3 asukkia siellä vaan on.


Tässä tämä "pieni" kolmen pennun masu... ;) Tuohon vielä 2 viikkoa aikaa ja ne utareet...


Kyllä todella mielenkiinnolla odotan lopullista saldoa mitä tuolta putkahtaa...

Junin synnytys on jo todella lähellä ja Vegankin viimeistään alkuviikosta...täällä jännitetään nyt siis kovasti Ellan, Annan ja Kaisan puolesta. Hirmusti tsemppiä, me pidetään kaikki peukut pystyssä teille, että kaikki menee mallikkaasti...
...ja saadaan pentulaatikot täyteen terveitä tällaisia...

Kuvassa poseeraavat Kennel Maccabeen viimeisin pentue

...harjoittelemalla lasten hoitoa. Kylläkin kaksijalkaisella lapsella näin alkuun ;)


"No...ota nyt ipana siitä lelusta kiinni. Ei tästä muuten tule mitään."


"Vihdoin se tajus. Eihän tää lastenhoito niin vaikeeta ole"


"Mutta aika väsyttävää kylläkin"

Eli niin kamera kun piuhakin onnellisesti löytyneet ;)

Tässä siis tämän päivän otoksia... vuorokausia siis 46. Hmm...


THE masu...


THE masu vol.2


Rouva-Päärynä ;)

Ilmeisimmin kuvien saaminen tänne rouvan masusta vaikeutuu ja vaikeutuu... nyt johdon lisäksi on kateissa koko kamera!? Siis mitä täällä nyt tapahtuu, kysyy hän ihmeissään.

No, oli miten oli... mittaukset on kuitenkin suoritettu... jospa kuvia vihdoin saisi vaikka huomenna tänne. Alamasu 59cm ja masu paksuimmasta kohtaa (joka ei ole siis enää kylkiluiden takana vaan vähän alempana) 64cm. Kuudessa päivässä siis senttejä ilmaantunut 8cm alamasuun ja 5cm ylemmäs!? WHAT!?  Painoa tänään 17kg, eli 800g kuudessa päivässä.

Kaiken kaikkiaan 2,4kg lisäystä alkupainoon. Alamasu paisunut 12cm ja paksuin kohta 14cm. Paisuuko ne kolmesta pennusta muka noin paljon? Eikö ne pennut kasva ihmisvauvojen lailla viimeisinä aikoina sitten vasta ihan tosissaan kokoa? Vielä yli 1,5 viikkoa olisi odotusta kuitenkin jäljellä...saapi nähdä paisuuko Rouva-päärynä Rouva-meloniksi ennen sitä ;)

Täytyypä käydä huvikseen ratsaamassa kaikkien "odottaneiden" bortsujen painonnousut ja strategiset mitat blogeista. Ehkä niistä voi spekuloida ;)

Tänään nähtiin myös Vega-mammanen SUURINE tisseineen ;)  Kaisa toi Vegan siis tänään Annalle asettumaan synnytystä varten. Aika on mennyt NIIN nopeasti, ihan kohta ne jo syntyy. Ja siitä enää viikko, ja meillä pitäisi ruveta tapahtumaan. Todella jännittävää *hengittää syvään*...

Tiineysvuorokaudessa 45. mennään. Pentujen värimerkit ovat nyt selvästi näkyvissä (siis jos olisi röntgenkatse ;)) ja karva alkaa kasvaa. Osa kallojen litteistä luista kasvaa näillä main yhteen.

Hautomossa kaikki rauhallista...tooodella rauhallista ;) Hupi jaksaa "lenkkeillä"/kirmata aktiivisesti sen 10min ja sen jälkeen ravaa tai kävelee vierellä tai takana luoden väsähtäneitä katseita minuun. Ollaan pyöritty nyt siis tuossa ihan lähimetsässä ympyrää ja tultu pois kun mamma näyttää väsähtäneeltä. Kotona se välillä riehaantuu lelujensa kanssa ja puuhaa hetken, jonka jälkeen on taas niin kamala hiki, että on pakko heittäytyä kyljelleen suuren röhähdyksen säestämänä ja ottaa torkut.

Maha pyöristyy ja kiristyy. Ei se mikään valtava ole, mutta varsinkin kun karvat sojottavat kyljistä suoraan sivuille, näyttää otus kieltämättä aikasta isolta ;) En edelleenkään ole löytänyt kameran johtoa muuton jäljiltä... koitan taas huomenna etsiä, niin saisin tänne uudemman masukuvan. Mitat masusta ja punnituksen meinasin huomenna suorittaa myös.

En ole nyt varma, mutta epäilisin, että Hupi itse tuntee pentujen liikkeet, koska se on välillä niin kovin hämmentyneen oloinen. Pari päivää sitten se ampaisi tuhatta ja sataa ylös melkein unesta ja haisteli/katseli ensin omaa mahaansa etujalkojen välistä ja sitten etu-ja takajalan välistä ja säpsyi monta kertaa. Lopulta meni hämillään sängyn taakse istumaan ja tuijottamaan seinää ;) Selkeästi mammalla on siis jotain omituisia tuntemuksia...ja todennäköisin lienee, että masuasukit ne siellä vaan jumppaa.

Madotus on mennyt mallikkaasti, ja maha on pysynyt hyvänä. Hupilainen syö nyt 4 kertaa päivässä turvotettua nappulaa+viili/piimä-raejuusto-keitetty kananmuna-seosta. Viimeisellä viikolla on tarkoitus siirtyä asteittain syömään pentumuonaa.

Vihdoin ja viimein kaikki tavarat saman katon alla, osa jo paikoillaankin ja netti toimii ;)

Taidetaan mennä vuorokaudessa 41. Pentuset senkun jatkavat kehittymistään... luuston luutuminen etenee tietyssä järjestyksessä tästä ihan synnytykseen asti... ja maha näyttää tosiaan turpoavan. Mietin jo tuossa itsekseni, että mahtaisiko sittenkin masuasukkeja olla enemmän kuin 3, kun tuntuu neito olevan nyt jo aika tanakka... ja odotusta jäljellä kuitenkin yli 3 viikkoa... hmm. Onhan Hupi kyllä aika pikkuinen, että voihan se olla että 3 asukkiakin turvottaa noin pahasti, mistä sitä koskaan tietää. Täytyy kuitenkin toivoa, ettei masussa kasva kolmea järjettömän isoa pentua. Kuvia masusta laitan kun löydän kameran piuhan muuttolaatikoiden sekamelskasta... Hauskaa kuitenkin, miten mitättömältä tuo päärynä näyttää kuvissa verrattuna live-olemukseen ;) Eilen neito sai itsensä jopa kahden muuttolaatikon väliin jumiin. Kun normaalisti on etupäästä leveimmillään, eli mistä etujalat menevät ohi, niin loppukroppakin mahtuu...no eipä mahdu enää ;) Siinä Hupi yritti tunkea itseään kahden laatikon välistä ja joutui lopulta peruuttaan pois, kun ei se maha antanut periksi... reppana... ja maavara senkun pienenee seuraavan 3:n viikon aikana.

Mitat ovat  51cm ja 59cm, eli senttejä on tullut tässä vaiheessa vyötärölle 4cm ja kylkiluiden taakse 9cm. Paino on noussut ultran aikaisesta 14,6 kg:sta 16,2 kg:aan. Eli 1,6 kg. Madotus on aloitettu ja toistaiseksi ainankaan ei onneksi ole mennyt masu sekaisin. Toivottavasti ei mene jatkossakaan. Ruokaa on jaettu moneen osaan päivässä ja vähän lisätty. Lisäksi välipaloiksi helpottamaan KARMEAA nälkää mamma saa viiliä, piimää tai raejuustoa.

Mamma on kovin uupuneen oloinen välillä ja väsyy todella nopeasti oikeastaan kaikesta puuhastelusta, oli se ulkoilua, kyläilyä, leikkiä tai oikeastaan mitä vaan. Ihan suoraan mahallaan on enää todella harvakseltaan, tai ainankin takajalat ovat sivulla. Pääasiassa Hupi, elikkäs kotoisammin "rouva-päärynä" suosiolla pötkähtää suoraan kyljelleen...usein röhähdyksen säestyksellä ;) Toissayönä jopa herätti minut kuorsauksellaan, eikä herännyt jutteluun, joten täytyi oikein tökätä, että kuorsaus loppui ;) Tänään käytiin moikkaamassa Rasmus-isiä, näyttämässä masua ja tapaamassa pennuista kiinnostuneita. Huomaa todella selkeästi eron, miten rauhalliseksi, seesteiseksi ja väsyneeksi Hupi on muuttunut. Pariskunnasta se vähemmän vilkas, eli Rasmus, hoiti tänään vieraiden viihdyttämisen melko yksipuolisesti. Normaalisti shown varastava Hupi keskitti energiansa
lähinnä keittiön ruokatarjoilun vahtaamiseen ja pötköttämiseen ;)

Tiineysvuorokausi 36. Pentujen silmäluomet ovat nyt kasvaneet melkein kiinni. Luuston luutuminen etenee kovaa vauhtia ja ulkoiset sukuelimet ovat kehittyneet... hih pitäisiköhän mennä uudelleen ultraan kyselemään sukupuolijakaumaa ;)

Hupi raukka on jäänyt ihan huomiotta, kun olen pakannut ja kantanut ja järkännyt yms. Maha rauhoittui ihan ilman lääkärissä käyntiä... onneksi. Toivottavasti pysyykin nyt sitten kunnossa. Uusina asioina tiineydessä on kirkas limajojo jota Hupin peräpäästä valuu aina välillä. Ja se nälkä... voi hyvä jumala miten nälkäinen voi pieni koira olla.  Ruokinnassa ollaan siirrytty kolmeen kertaan päivässä ja nappulat liotetaan aivan löllöksi. Montaa hetkeä ei edellisestä ruokailusta tarvitse olla, kun neito on sitä mieltä, ruokakaapin edessä päivystäen, että nyt vois jo saada taas ruokaa. Ja sen ajan kun ruoka turpoaa (mikä on loppuen lopuksi aika pitkä aika...tai siltä se ainankin tuntuu) neito kiljuu keittiössä. Olen ruvennut jo miettinään, että turvottaisiko yön aikana koko seuraavan päivän nappulat...niin mamman ei tarttisi kiljua ruokaansa odotellessaan. Tai keksiä sille jotain välipalaa, niin nälkä ei kerkeäisi kasvaa niin kamalan suureksi. No täytyy pohtia.

Hupi oli tänään mukana uudessa kodissa asentamassa lamppuja... se selkeästi piti parvekeesta, kun sieltä näkyi vaikka mitä ;) Huomenna olisi tarkoitus saada huonekalut muutettua, joten voipi olla että päästään jo uuteen kotiin ensi yöksi. Täytyy toivoa että Hupi kotiutuu hyvin uuteen kotiin ennen pentujen syntymistä.

Tänään elellään 33:tta tiineysvuorokautta. Masuasukkien luuston luutuminen on alkanut lähes joka luussa. Hampaat alkavat kehittyä ja kitalaen puoliskot sulautuvat yhteen. Takajalkojen varpaat ovat nähtävissä.

Hupin kummallinen masusekaisuus on jatkunut. Oli välillä jo ihan normaalina ja sitten eilen yömyöhään taas löysällä =(. Yöllä se oli jopa pissannutkin useankin pissan sisälle, mikä on tuolle koiralle (joka pidättäisi varmaan maailman ääriin) todella erikoinen teko. Nyt mietityttää onko mammalla tiineydestä johtuen noin kummallinen olo ja siksi masu sekaisin, onko sillä jonkun sortin suolistotulehdus vai reagoiko noin vahvasti muuttoon ja emäntänsä eilisiin "ei niin positiivisiin fiiliksiin". Harvemmin Hupi nyt hirveästi mistään paineita ottaa, mutta ehkä nyt sen oman "kummallisen" olon lisäksi meidän suuret elämänmuutokset ottavat sillekin koville...HÖH.

Huomenna mennään lääkäriin, jos vielä masu aamulla vaivaa. Tänään aamun jälkeen ei ole siis taas ripuloinut. Rupesi jo ahdistamaan, että masuasukit vaan saavat tarpeeksi tärkeitä ravinteita. Etteivät vaan jää nyt tärkeässä kehitysvaiheessa vaille jotain ja tuloksena kitalakihalkioisia pentuja tai jotain vastaavaa... No toivotaan että se masu siitä tasoittuisi, niin ylihysteerisen omistajan ei tarvitsisi saada sydänkohtausta.


Masu sekaisuudesta huolimatta mamma vaikuttaa hyväntuuliselta ja levolliselta


Tässä vielä tämänpäiväinen lähikuva masusta...

Eletään Hupin 30:ssä tiineysvuorokaudessa. Onpa kiva sanoa faktana tuo tiineys... jee ;) 28. vuorokauden kohdalla on alkanut masuasukkien luuston luutuminen pään alueella ja tästä päivästä eteenpäin silmäluomet ja korvanlehdet kehittyvät. Tänään pitäisi olla etujalkojen varpaat jo näkyvissä ;)

Hupi oli la-su yökylässä veljellään Alexilla kun olin itse häissä. Hupilla oli syystä tai toisesta mennyt maha sekaisin ja oli kuulemma ripuloinut ihan huolella...suurkiitos Leenalle Hupin hoidosta ja pahoittelu lisääntyneestä moppauksesta. Kauhu-vainoharhahan tietenkin nosti päätään ja oli tyynnyteltävä itseään, että masussa on varmasti kavereilla kaikki kumminkin ihan hyvin. Siitä pyöräonnettomuudesta jäi vaan tosi huono fiilis. Täytyy myöntää että pari kertaa olen paperilla joutunut katsomaan, ettei suoliston sekaisuuden lisäksi takapäästä tule mitään vuotoa. Eipä tule :) 
Täytyy ruveta pohtimaan että tarvitseekohan neitokainen noin pienen pentueen kanssa paljoakaan lisäruokintaa tiineysajalla...aika varmaan senkin sitten kyllä näyttää. Hirveitä määriä ei varmaankaan ainankaan tarvitse.


tässä kuva NIIN liikuttavasta kaljusta masusta  ;)

Tänään siis Hupin 27. TIINEYSPÄIVÄ ;)

Ultrassa siis käytiin ja 3 vahvoilla sydämen lyönneillä varustettua pentua oli varmasti havaittavissa... JEE!!! Kaksi ihan viekukkain kohdun vasemmassa sarvessa ja yksi oikeassa. Kaikki pennut olivat todella ylhäällä, melkein kylkiluissa kiinni, eli alamasussa ei asunut ketään. Oikean puoleiselle pennulle etsittiin pitkään kaveria, mutta todistettavasti ei sellaista löytynyt. Välillä ruudussa vilahteli kyllä pentu, mutta lääkäri epäili sen olevan jompi kumpi toisen puolen pennuista. Ei kuitenkaan laittanut päätään pantiksi, etteikö neljää voisi olla. Pääsin katselemaan myös pentujen sydämiä ja niiden veren virtausta värillisellä ultralla...kerrassaan mielenkiintoista ;) Melkein meinasin jo saada sydänkohtauksen, kun ei mitään ruvennut ultrassa näkymään... mutta olivat tosiaan niin ylhäällä, että ei siis mikään ihme. Kiitokset Sannalle henkisestä tuesta... (ja koko muullekin Espoon Eläinsairaalan henkilökunnalle, jotka mielenkiinnosta kerääntyivät toimenpidehuoneeseen ;))


tässä toisen puolen yksinäinen tyyppi


ja tässä toisen puolen vierekkäiset kaverukset

SUURI onnittelu myös Vegalle, Kaisalle ja Annalle tänään ultratuista pennuista!!!!

  She is indeed having puppies... JIPPII! There were provably 3 puppies. Photos of those above. Could have been 4, but no sertainty of that. All puppies were located very up in the belly near the ribs, so they weren´t very easy to find.

Tänään oli siis Hupin 25. "tiineysvuorokausi". Mahdollisten masuasukkien korvien, silmien ja raajojen kehitys jatkuu, selkänikamat alkavat rustottua. Enää tarttisi jaksaa odottaa huominen ja sitten enää puolet perjantaista ;) Ultra on varattu siis klo. 14.00. Ahdistaa, jännittää, innostuttaa, pelottaa... onneksi Espoon Eläinsairaalassa työskentelevä ystävä tulee henkiseksi tueksi, jos vaikka pyörryn ilosta tai pettymyksestä ;) Ja mukavaa Hupille kun on tuttu ihminen ajelemassa karvoja masusta...

Eilen meinasin kuolla pelästyksestä kun Hupin kanssa lähdettiin kotoota. Oltiin menossa kaverille kahville ja ulos ovesta astuttaessa muuan pyöräilijä ajoin niin läheltä rapun ovea ja niin lujaa, että kun Hupi astui ulos ennen minua, pyöräilijä ajoi suoraan sen kylkeen!!! Pyöräilijä kaatui itsekin ja oli todella pahoillaan tapahtuneesta. Ja lupasi jatkossa varmasti muistaa olla ajamatta niin lujaa ja niin lähellä talojen seiniä. Onneksi ilmeisimmin selvittiin säikähdyksellä. Kahvittelukylään mentiin pieneläinhoitajan luokse. Siellä pohdittiin ja katsottiin ja väänneltiin Hupia... eikä muuta ihmeellistä löytynyt, kun vähän kalpeat limakalvot. Mutta huonon syömisen takia voipi olla että siksikin oli kalpeana, tai sitten pelästyksestä. Punertivat jo ihan hyvin, kun päästiin kotiin, joten luovuin kauhukuvasta sisäisestä verenvuodosta. Toivoa vaan voi, että jos masussa joku asuu, että pyörä osui kylkiluiden kohdalle eikä masun kohdalle :( Hupi voi kuitenkin ihan hyvin ja pirteästi, joten kaipa selvittiin säikähdyksellä. HUH!!

Juu näin siis kävi... itse jalkojani vahatessa Hupi oli jotenkin saanut kikkailtua yhden vahaliuskan selkäänsä kiinni ;) Liuska on nyt irroitettu, mutta yllätys yllätys... vaha on jäljellä. Eipä taida sotkuun auttaa kun sakset. Voisihan sitä odotella että se kuluu pois, mutta siihen mennessä sen selässä saattaapi olla muutakin tarttuneena kiinni vahaan...niin tahmeaa tuo on... Toisaalta ei tarttis siivota, kun kaikki pöly lattioilta tarttuisi koiraan kiinni ;)



Tän siitä saa kun on koira, joka haluaa olla aina toiminnan keskipisteessä ;)

Menossa tiineyden 22. vuorokausi. Masuasukit ovat hyvää vauhtia kehittymässä alkioiksi. Pentujen sydämet alkavat kehittyä 21. vuorokaudesta eteenpäin ja 23. vuorokaudesta eteenpäin eturaajojen nystyt, maksa, ala-ja yläleuka, korvat ja silmät. Jos masussa siis porukkaa uiskentelee, kova on kehityksen kohina matkalla pieniksi koiran aluiksi ;)

Vielä olisi 5 tuskaista päivää aikaa ahdistua ja pohtia. Hupi-neiti (vai pitäisikö jo kutsua rouvaksi) on tosiaan vieläkin hiukan nirsoillut ruoan kanssa, eli ei syö sitä koskaan antamisen yhteydessä vaan käy nyrppimässä nappuloita päivän mittaan pikkuhiljaa. Eli ilmeisesti jotain pahoinvointia sillä on, tai sitten paastoaa muuten vaan... ken tietää.

Rasmus kävi lauantaina Tamaran luona fysioterapoitavana (ei lienee kyllä oikea sana ;)) ja oli ollut ristiselästä jumissa. Maaritin kanssa sen tarkemmin en ole vielä jutellut, että saatiinko lukot auki vai menevätkö vielä uudelleen. Mutta oli miten oli, hyvä että vika löydettiin ja se on hoidettavissa. Ehkäpä suuren rakastajan rooli on ollut nuoren miehen selälle liikaa ;)


vähän taitaa paistaa aurinko rakastavaisten silmiin, niin kova siristys molemmilla ;)

  5 days to go... then we finally know if she is going to have puppies or not. Her appetite still isn´t very good, so maybe she is suffering from "morning sickness".

Tänään 20:s tiineysvuorokausi vikasta astutuksesta. Vielä olisi viikko ultraan aikaa... ja luulisin että tulee aika piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä viikko ;)
Kaikenlaisia oireita voisi kyllä helposti keksiä. Nisät ovat kyllä punaiset, mutta eivät sen kummallisemmat kun aijemminkaan, eli ei muutosta. Hupi tuntuu käteen pönäkämmältä, mutta niin mutua. Voisi siitä varmaan sanoa että se nukkuu enemmän, mutta niinhän se yleensäkin tekee kun mitään ei tapahdu. Itse olen pakkaillut kovasti tavaroita muuttoa varten, joten meillä ei todellakaan ole tapahtunut iltaisin täällä mitään. Eli koira voi olla yhtä hyvin vaan tylsistymisen partaalla ;) Eilen aamulla se kieltämättä ei syönyt ruokaansa. Närppi sitä sitten illalla vähän ja päätti vihdoin syödä tänään aamulla kun Sanna tuli kylään kahville. Katsotaan jatkuuko nyrpeys ruoan suhteen vielä tänään illalla... sitten ehkä uskallan laskea sen oireeksi tiineyden puolesta. Oli tarkoitus tähän laittaa masumittauksen uudet tulokset (mitä odotan itsekin jännityksellä), niin selviäisi onko sitä itse kuvitellut koiran vyötärön katoamista vai ei... mutta mutta... mittanauha on ottanut ja hävinnyt ;) Katsotaan josko muuttolaatikoiden välistä jostain ilmestyisi, niin lisään sitten tähän. Lähipäivinä on tarkoitus ottaa kontrollikuvat "masusta", että voisi seurata, jos maha tosiaan sitten rupeaa kasvamaan.

Mittanauhakin löytyi ja mitat siis 48cm ja 52cm...eli nauhan mukaan pientä pyöristymistä olisi tapahtunut. Iltaruoan syömisen aloittamista neitokaisen piti pohtia pari tuntia. Silloinkaan ei "mahtunut" koko annos, vaan jätti  siis osan syömättä...loistavaa ;) Hupaisaa miten pieni ihminen voi ollakaan onnellinen koiran paastoamisesta ;) Mutta täytynee nyt kuitenkin koittaa pitää pää kylmänä vielä viikon. Ei siis nuolaista ennen kuin tipahtaa... mitä ikinä tuo sanonta nyt sitten tarkoittaakaan...

  It´s going to be a loooooooong week waiting for Hupis ultrasound. You could easily make up symptoms for her pregnancy... I´m trying hard not to do that. She didn´t want to eat yesterday, so if this continues today I can (maybe) count it for a symptom ;)

Tänään on siis Hupin 17:sta tiineysvuorokausi viimeisestä astutuksesta. Masuasukkien vaeltelu kohdussa pitäisi olla nyt ohi ja niiden pitäisi olla kiinnittyneinä omille paikoilleen. Näihin aikoihin mahdollinen pahoinvointi tulee ajankohtaiseksi. Toistaiseksi ainankin neito on ollut "sudennälässä", eikä siis ainankaan ruoan suhteen mitään kieltäytymistä ole tapahtunut. Neito jopa herätti minut yksi aamuyö (siis koira joka ei edes ripulin sattuessa osaa pyytää ulos) kovaääniseen piipitykseen. Mietin että sillä täytyy olla kova hätä, kun tällainen ihme tapahtuu. Pikkuhousuissa yksin pihalla seistessäni minulle pian selvisi, että mitään veskihätää ei ainankaan ole, neitokainen kun seisoi oven sisäpuolella. Sisään tullessani se säntäsi ruokakaapille!!! Jo on aikoihin eletty että piti oikein nälän takia herättää. Enpä uskonut tätä päivää näkeväni ;)

Kaisa tuli torstaina meille yöksi Toivon ja Onnin kanssa. Käytiin hakemassa Rasmus perjantaina aamupäivällä ja suunnattiin 6:n nenän voimin kohti Hämeenlinnaa. Piipahdettiin Jankk:in kentälle juoksuttamaan Rasmusta. Onneksi paikalla oli paljon häiriötä, kun tulevia agi kisoja rakennettiin. Juoksuttaminen lähti alkupoukkoilun jälkeen hyvin käyntiin. Mietin kyllä jossain vaiheessa, että miten Rasmus oli jotenkin tehottoman tuntuinen (juoksi kovin hitaasti). Totesin vaan, että ehkä sitä ihmetyttää uusi ohjastaja yms. yms. Illemmalla katselin sen puolittaista venyttelyä ja pohdin olisiko se jostain kohtaa selkää vähän jumissa. Seuraavan päivän kehässä Nokialla Rasmus ei sitten todella liikkunut enää juuri mihinkään, niinkuin arvostelustakin huomaa. Ei siis suurta näyttelymenestystä tällä kertaa ;) Maarit vie Rasmuksen lauantaina fyssarille, kun on itsekin kiinnittänyt huomiota tuohon venyttelyyn. Katsotaan josko selitys liikkeen puutteelle löytyisi Tamaralta.

Tässä arvostelu:

Erinomaista tyyppiä edustava mallikas uros. Hyvä näyttelykunto.
Ilmeikäs hyvä uroksen pää. Hyvä kaula, runko, kulmaukset ja karva.
Eturinta täyttyneempi. Kaunis seistessä, valitettavasti
liikkeestä puuttuu ulottuvuus. Liikkuu haluttomasti, jäykästi
ja töksähdellen. Kantaa häntäänsä pystyssä, sapelina liikkeessä.
Koira edustaa erinomaista tyyppiä. Tänään liikkeet ei toimi.
Seistessä kuvankaunis.



Muuten todella mukavaa ja hauskaa nähdä Rasmusta kodin ulkopuolella. Toivon ja Onnin kanssa meni todella hyvin. Yhden ainoan kerran piti ulkona Toivolle ja Rasmukselle sanoa, että uhittelu on ehdoton EI. Ja sisällä kerran jouduin Rasmusta muistuttamaan sohvalta käsin, kun suusta pääsi Onnin ohikävelyn yhteydessä "mur". Eli siis aivan mahtavasti meni lenkit 3n uroksen ja nartun kanssa ja kun kaikki oli mennyt niin hyvin, niin uskaltauduttiin sisällä tarkkailun jälkeen mennä nukkumaankin niin että kaikki 4 olivat samassa tilassa. Todella hienosti Rasmus osasi välttää niin fyysisesti kuin päätä kääntämällä tilanteita, jossa olisi voinut yhteenottoja tulla. Kivasti se lenkilläkin pattitilanteen sattuessa haki kontaktia minuun tai Kaisaan ja haki vastauksia pulmiinsa. Oikeastaan ainoa ongelma oli neitokainen-Hupi, joka on jostain syystä EDELLEEN ihan rakastunut sulhoonsa. Se flirttaa, tanssii, haistelee korvia ja naamaa, astuu ja kaiken kaikkiaan on piinallisen ihastunut Rasmukseen. Tämä flirtaaminenhan kiukutti kovin Toivoa ja jouduin neitiä komentamaan olematta sulhonsa naamassa koko ajan... kerrassaan liikuttavaa ;) Mietin jo tuossa että onkohan neito tosiaan tiine ja hormonit niin sekaisin... kun normaalisti juoksun jälkeen on kiukkuistakin kiukkuisempi muita koiria ja varsinkin uroksia kohtaan.



Rasmus on todella mukava, helppo, hassu ja ihastuttavan nöyrä koira. Uroksen valintaan en voisi olla luonteen puolesta tyytyväisempi. Tasapainottaa ja täydentää Hupia todella hyvin. Jee, joskus sitä vaan onnistuu. Enää täytyy jännittää että tuleeko vai eikö tule ;)

  I had an oppertunity to spend the weekend with Rasmus. It was very nice to get to know him better somewere else than his home environment. I´m eaven more pleased with my stud selection. His character balances and completes Hupis temperament perfectly. Still waiting and speculating if she is having puppies or not...

Tänään olisi Hupin 12:sta tiineyspäivä viimeisestä astutuksesta. Mahdolliset masuasukit ovat siis vielä muna-alkiorakkuloita ja joidenkin artikkeleiden mukaan vaeltelevat kohdussa vielä 15:sta päivään asti, kunnes kiinnittyvät. Ja kehittyvät varsinaisiksi alkioiksi vasta 17:sta vuorokaudesta eteenpäin...

Hupille on varattu tiineysultra 22.8 Espoon Eläinsairaalaan, jossa Anders Eriksson saa käyttää suurta ammattitaitoaan ultaamisen saralla ;)

Perjantaina lähdetään Hupin kanssa ajelemaan Rasmuksen luokse katsomaan luonnetestivideota. Napataan siitä sitten Rasmus-sulho mukaan ja lähdetään kohti Hämeenlinnaa. Lauantai aamuna sitten matka jatkuu Nokian näyttelyyn. Saa nähdä miten Ramuksen käy kehässä vieraan viemänä...

Rasmus kävi luonnetestissä 2.8... Täytyy sanoa että itse yllätyin tuosta kovuudesta. Rasmus kun antaa itsestään paljon herkemmän ja pehmeämmän kuvan. No, luonnetesti on tietysti vain kahden ihmisen sen päiväinen mielipide koirasta. Täytyy käydä katsomassa video, niin se kertoo itselle kuitenkin enemmän kun nuo pisteet. Luulisi mahdollisissa pennuissa ainankin olevan tarpeeksi ytyä... siitä ei ainankaan tarvitse olla huolissaan ;) Tässä siis tulos... Toimintakyky +1 Kohtuullinen Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua Puolustushalu +2 suuri, hillitty Taistelutahto +3 Suuri Hermorakenne +1 Hieman rauhaton Temperamentti +3 vilkas Kovuus +3 Kohtuullisen kova Luoksepäästävyys +2b Luoksepäästävä hieman pidättyväinen Laukauspelottomuus + laukausvarma = +184 laukausvarma ONNEA RASMUS, MAARIT JA PASI!!!!

Huomenna olisi siis viimeisestä astutuksesta laskettuna tiineysvuorokausi 7. Vielä siis kaksi-kolme samanlaista edessä (HUOH) ja sitten ultraan... mitenhän sitä jaksaa taas odottaa ja odottaa ja odottaa... Ei voi kun toivoa hartaasti, että odotus tällä kertaa palkitaan.

Viralliset masumittaukset on suoritettu ja alavatsasta siis 47cm ja kylkiluiden takaa 50cm. Kaisa oli Toivon, Vegan ja Onnin kanssa yökylässä. Ja pohdittiin keskenään tätä nännien punotus asiaa. Onko sillä mitään tekemistä tiinehtymisen kanssa vai ei... eli spekulointia ilmassa. Molemmilla tytöillä on enemmän väriä kun normaalisti. Hupilla lähinnä vaan alimmat 4 nänniä punottavat. Ylemmät ovat ainankin vielä ihan värittömät. Jäämme seuraamaan tilannetta ;)

Time goes by very slowly when you are waiting... Tomorow is Hupis 7th day of  possible pregnancy and still 2-3 times more to go before ultrasoud. The official measurements from her belly are maid: lower abdomen was 47cm and under the ribs 50cm. Just have to keep on waiting...


 

Tänään käytiin siis taasen Rasmuksen luona kyläilemässä ja kyllä... rakkaus on ohi. Vähän neito heilutteli sulholle häntää, mutta lähempi kontakti ei tullut kuuloonkaan. Eli nyt sitten jäädään innokkaan pelokkaasti odottelemaan...

Toisin kun viimeksi, olen päättänyt ultrata Hupin, ellen sitten jostain syystä ole varma sen tiineydestä ultraamisen aikaan. Viimeisestä astutuksesta laskettuna pennut siis syntyisivät viikolla 39 ja olisivat luovutuksessa marraskuun puolessa välissä. Hupikin ehtii siis totuttautua uuteen kotiin kuukauden päivät ennen pentujen syntymää. Hyvä niin, niin ei tarvitse muuttolaatikoiden väliin pentuja putkauttaa ;)

Peukut pystyyn ISOSTI!!!!

  We went to see Rasmus again today, and the love was all gone. So no more matings. Just have to start hoping for the best. The puppies will be born around week 39 and will be heading to new homes in the mid-November. Thumbs up!!!

Olen joskus hiljaa itsekseni miettinyt, että miten vahinkoastuminen oikein voi tapahtua. Kun joskus kuulee juttuja, ettei kahvipöydästä ole kukaan kerinnyt väliin... Noh, nyt ymmärrän ja uskon ;)

Käytiin tänään moikkaamassa Rasmusta ja vaikka Hupi oli remmissä pihalle mentäessä, en kerinnyt silmäänikään räpäyttää portin sulkemisen jälkeen, kun koirat olivat jääneet kiinni!!! Siinä sitten kyykittiin Maaritin kanssa hihitellen portin pielessä ;) Aurinko porotti toden teolla ja oli todella tarkoitus suorittaa astuminen jossain viileämmässä paikassa. No ei siinä auttanut kun tyytyä tilanteeseen ja koittaa omalla vartalolla varjostaa koiria, ettei lämpöhalvaus iske. Onneksi eivät tälläkään kertaa olleet 15 min pidempään kiinni. En pysty käsittämään miten se niin nopsaa saattoikaan käydä, mutta näin siis kävi...Hupi ja Rasmus saivat toisensa noin 2cm portin sisäpuolella, noin 10 sekuntia tapaamisen jälkeen...tehokasta sanoisin ;)

Astumisen jälkeen molemmat koirat olivat yhdessä pihalla ja Hupi teki aika selväksi, että turha enää vikitellä. Epäilenpä vahvasti, että kun maanantaina mennään kylään, niin kuherruskuukausi on ohi. Mutta katsotaan nyt sitten.

  Hupi has been mated for the second time. Everything went so quickly, that me and Hupi had just got in from the gate...I closed it... and the dogs were stuck!!! So there we were with Maarit sitting by the gate laughing how efficient they can be ;) The sun was shining and it was very hot...so we just had to hope, that they would not  be stuck forever. Lukily they weren´t.
So the lovers got each other 2cm from the gate, 10 seconds after they met ;)

Tänään oli siis pariskunnalla rakkautta ja astuminen onnistui tehokkaan mallikkaasti. Koirat olivat kiinni vain noin 10 min. Viime kerran kokemuksen valossa olin varautunut kökkimään ja odottamaan kyllästymiseen asti. Lauantaina mennään sitten seuraavan kerran katsomaan sulhoa.

Juoksupäivinä tänään olisi pvä 11, eli aika aikaista viime kerran progeihin suhteutettuna. Pikaisten laskujen mukaan viime kerralla Hupi antoi uroksen astua itsensä ensi kertaa samana päivänä, mutta  kiinni koirat jäivät ensi kertaa päivänä 14, jolloin proge oli 4.  Proge oli 9,4 päivänä 16. Ja rakkaus oli totaallisesti loppu juoksupäivänä 17. Mieleen juolahtaa nyt siis, että onkohan neidon juoksun alku jäänyt huomaamatta, kun muutenkin vuotaa niin minimaalisen vähän. Vai onko "kypsynyt"/"auennut" nyt tässä juoksussa sitten vähän aijemmin.

No oli miten oli, käydään kylässä joka toinen päivä, kunnes rakkaus loppuu... ja sitten ei auta kun toivoa parasta ;)

Lähetetään kovasti myös "hedelmöittymis-tsemppiä" Hupin siskopuolelle Vegalle ja serkulle Junille, jotka on molemmat siemennetty samalla uroksella viime viikolla.  Me pidetään teillekin molemmille kovasti peukkuja.


  LOVE is in the air ;) Hupi has been mated for the first time successfully today.

 

Sain tehtyä pentuesivun Hupin ja Rasmuksen tulevien "rakkauden hedelmien" kunniaksi ;) Eli en nyt siis laita tänne blogiin tällä hetkellä kuvia...ne löytyvät pentueen sivuilta.

I added a new page for Hupis puppies in English also...

Eli Hupi aloitti juoksunsa ja parahiksi selvisivät sulhoehdokas ongelmatkin. Kävin maanantaina tutustumassa iki-ihanaan nuoreen mieheen täältä kotosuomesta ja tänään Hupikin pääsi mukaan. Pariskunnalla synkkasi yllättävän hyvin nyt jo, vaikka oletin Hupin olevan kovin kiukkuinen lähentely-yrityksistä. Kovasti siis leikkivät ja peuhasivat...oi rakkaus ;)

Parin päivän sisään laitan sitten pentueen faktatiedot kuvien kera...

NIIN JÄNNITTÄVÄÄ taas kerran...toivottavsti vaan projektilla positiivisempi loppu kun viimeksi.

Elikkäs kuvia Janakkalan kisoista. Kiitokset Julialle kuvista...

odotetaan tunnareille pääsyä

tunnari

ohjatun merkki

ohjattu nouto

hyppynouto

ja vähän lähempää...

1.sija JEE ;)


voittokuva

Pieni Tiksu tyttönen (Maccabee Dixie Chick) liihotti taivaan porteille auton töytäisemänä vain 8kk iässä. Liian aikaisin...

Suuren suuri osanotto ja jaksamisen toivotus Henrikssonin perheelle, Ellalle ja muille fiksu-Tiksun läheisille.

    Kuin tähdenlento tai salama hento
                                   kulki tiesi täällä, maan päällä.
                                   Sytyit, loistit ja olit jo poissa,
                                   vaan hyvä on olla myös taivaan kodissa.

Täytynee ottaa käyttöön suunnitelma C... suunnitelma B:nkin kuivuessa kokoon.

Suunniteltua sulhoa ei saada tänne lennätettyä ajoissa Hupin juoksua ajatellen. HÖH. Toivotaan että miekkonen nyt kuitenkin hankaluuksista huolimatta saadaan tänne ennemmin tai myöhemmin muita morsioita ajatellen. Pidetään siis Ellalle peukkuja.

Parin viikon sisällä varmaan enemmän selvyyttä siis suunnitelmasta C... toivottavasti D:tä ei tarvita ;) ...
ja meillekin saadaan vihdoin pikku menijöitä...
 


Hupi pääsi mallin hommiin ylppärikutsua varten... tässä siis "vastavalmistunut" Hupi ;)

Janakkalan kisa oli ja meni...pieni ja lämminhenkinen kisa, kaunis päivä ja ykkös tulos...mikä sen mukavampaa ;) Julialla oli kamera mukana, joten varmaan jotain kivoja kuviakin kisoista on, kunhan ne saan, niin laitan tänne...

Kisa aloitettiin idarilla ja koira oli ihan kuutamolla... kyttäsi idarin merkkejä, ja seuraaminen...no sitä ei seisomisen ja istumisen yhteydessä paljoa nähty ;) Mukana se kyllä tuli. Sen seuraksena seisominen ihan poikittain ja oli se kai vielä jonkun askeleenkin hämmennyksissään ottanut. Mutta istui kuitenkin...hyvä Hupi! Maahan menossa oli jo seuraamistakin ja se sujui mallikkaasti. Seuraaminen oli NÄLKÄVUODEN pituinen ja kaavio lähti ruutua kohden...koira alkupätkän AIVAN päiväkävelyllä. Alkuvirittelyt kontaktin ottoon ei oikein purrut, kun kehässä oli niin paljon muuta kivaa katsottavaa, kuten ruutu, luoksetulon merkit, tuomari ja liikkeenohjaajakin. Joitain pätkiä seurasi ihan mallikkaasti, mutta huonossa vireessä. Muut liikkeet suoritti hyvässä vireessä, mutta nuo seuraamiset oli kyllä riman alituksia... *häpeää*.  Ohjattu oli yllätys... siitä on kauan, kun viimeksi ryysännyt suoraa kapuloille. Suusta pääsi paniikissa vaan "HEI" ja onneksi koira pysähtyi. Siitä uudelleen merkille ja hienosti liike loppuun. Tunnariin tosi tyytyväinen, haisteli hyvin, eikä närppinyt, eikä edes tökkinyt muita, jee ;) Vaikka ykkönen tuli, oli koira huomattavasti paremmassa vireessä SM-kisoissa. Nyt sen keskittyminen oli taas jossain ihan muualla. No mutta ykkönen on ykkönen ;)




Tässä saldo:

Istuminen: 10   (ei mainittavaa)
Makuu: 10    (pään käänsi maassa piilolle päin ja takaisin suoraksi kun saavuin takaisin)
Seuraaminen: 8   (hetkellisesti aivan hukassa)
Idari: 7,5  (teki kaikki vaihdot, seuraaminen AIVAN hukassa)
Luoksetulo: 10   (molemmat asennot alle oman tason, mutta tuomari piti ;))
Ruutu: 9   (liikkurin käskystä nosti pyllyä)
Ohjattu: 7  (mikä merkki? Ryysäsi suoraa kapulalle, siitä lennossa sitten uudelleen merkille ja oma)
Metalli: 9,5   (vino luovutus)
Tunnari: 9,5   (en innostukseltani muista olisko luovutus ollut vino ;))
Kaukkarit: 8,5   (liikkui 10cm eteenpäin, en tiedä missä vaihdoissa)

=284,5p. 1:s tulos ja 1.sija

Summa summarum: koiran kontakti hukassa...

Diagnoosi: liian vähän perus treeniä. Kontaktia täytynee taas ruveta hinkkaamaan häirittynä, kun tuntuu, että otus soveltaa taas vähän omiaan ja havainnoi kehässä vähän liikaa ;) Kun keskittyminen herpaantuu alkaa säveltäminen... Idaria täytyy taas ruveta tekemään ensimmäisenä liikkeenä, kun silloin tuntuu, että koiraa hämmentää aloituksessa edessä oleva merkki, eikä seuraaminen lähde käyntiin, vaan kontaktia pidetään merkkiin, eikä ohjaajaan. Perusasentoja kapula suussa täytynee taas muistutella.

Tämä vuosi on ollut henkilökohtaisen elämän puolella monilta osin "aika" hankala... Hupin tyhjäksi jääminen harmitti siis siihen kaiken muun päälle todella paljon...

Nyt kuitenkin kesä on ovella ja mieli on huomattavasti pirteämpi, joten täytyy ryhdistäytyä blogin kanssa... jee kesä ja kärpäset ;)

Toko-sm:t tuli ja meni viime viikon leikkauksesta toipuvana. Pitkään punnitsin, pystynkö istumaan miljoona tuntia autossa leikkaushaavojen ja tikkien kanssa... mutta pakkohan se oli lähteä. Omaan oloon verrattuna meni ihan mallikkaasti. Pari hölmöä ja ennalta arvaamatonta mogaa kävi ja siis paikkaistuminen ja kaukot pyöreät 0. Muut liikkeet meni pieniä huonoja osia lukuunottamatta vallan hienosti. Lääkärintodistuksen nojalla jouduin suorittamaan seuraamisen juoksuosuuden hiukan hitaammassa tahdissa ja muutenkin hiukän köpöttäen. Kiitokset Purasen Markolle ymmärryksestä ja armosta ;)
---------------
Tässä saldo:

Istuminen: 0   (meni maahan...ken tietää miksi ;))
Makuu: 8,5    (rapsutti itseään neuroottisesti käskyn aikana ja jäi vinoksi maahan, pää ei pysynyt alhaalla)
Seuraaminen: 8   (kerrassaan hieno seuraaminen, aivasteli n.10 kertaa kaavion aikana, tuomari tulkitsi kontaktin tippumiseksi, itse 100% tyytyväinen katsottuani videolta)
Idari: 7  (istumisen meni maahan, muuten tosi hieno)
Luoksetulo: 9   (maahanmeno huono)
Ruutu: 9   (itsellä ei huomautettavaa)
Ohjattu: 8,5  (merkki oli hidas ja jäi vinoon)
Metalli: 9,5   (itsellä ei huomauttamista)
Tunnari: 7   (tiputti oman ja tarkisti)
Kaukkarit: 0   (luoksetulomerkiltä samaan suuntaa luoksetulon jälkeen... luuli ilmeisimmin tekevänsä sen uudestaan ;) Säntäsi siis ekalla vaihdolla eteenpäin ja teki sitten ihan hienot kaukot)

=209p.

Summa summarum: tosi hyvä fiilis. Koiralla oli kivaa ja se ei näyttänyt merkkejä epävarmuudesta. Tosi tasapainoisella vireellä, ei yhtään löysä, eikä yhtään piippiä/hössötystä kehässä. Ohjaaja ihan fyysisesti kipeä.

Diagnoosi: kaukojen 0:n löytyy mahdollinen selitys. Täytyypä entisestään vahvistaa eri liikkeiden virittelyjä, jos tulevaisuudessa välttyisi moisilta tyhmyyksiltä... Istumiseen en keksi koottua selitystä. Paikkamakuun rapsutteluun olisi voinut auttaa, kun olisi tajunnut karstata irtokarvan pois ENNEN kisaa eikä sen jälkeen. Hupi meinaan oli rapsutellut itseään jo viikon ajan ennen kisoja...hups ;) No nyt se on kalju ;) Lopuksi täytyy todeta, että ONNEKSI ohjaajille ei ole doping-testejä... nyt olis voinut ohjaajalle rapsahtaa kisakielto... sen verran pilleripöhnässä kisat vedettiin. Kiitokset EKK:n joukkuetovereille kivasta reissusta.
-----------------

Tänään matkataan Kaisan, Toivon ja Vegan luokse Hämeenlinnaan. Huomenna tokokisat Janakkalassa. Pitäis vissiin ihan vähän treenata joitain juttuja ennen huomista ;) No meni miten meni, niin iloisella mielellä...molemmat.

Hupille tulee ensi kuussa siis taas juoksu ja koska suunnitelma A Sunny, ei ole tiineyttänyt yhtäkään narttua, meidän täytynee muuttaa suunnitelmaa. Pennut siis toivottavasti Hupille saadaan vihdoin ja viimein kuitenkin aikaan tästä juksusta... Varmaan viikon sisään selviää itsellekin suunnitelman B. Siitä infoa heti kun  jotain varmaa...

Käytiin tänään siellä röngenissä ja tyhjää täynnä on maha. Voihan huttu sanoisin mä. No olihan se jo tiedossa ettei normaalikokoista pentuetta masussa kasva, mutta ettei siellä ole mitään, oli kyllä suuren suuri pettymys. Harmillista myös pennusta kiinnostuneiden puolesta, että kiva perheenjäsen tästä yhdistelmästä jäi saamatta =( 

VOI KÖKKÖ!!!

Tää elämä on NIIN käsittämätöntä. Tuo edellisen kirjoituksen ihan selvästi tuntuva maha on nyt sitten tänään taas hävinnyt johonkin!!! En pysty käsittelemään. Olen yrittänyt tässä miettiä, että voiko koira valeraskaana pullistella kyljistä. Koska lihonut se ei ole, mutta siis patukka. Mutta tässä vaiheessa tiineyttä masun pitäisi varmaan jo pysyvästi olla laskeutuneena kylkiluiden alta pois, eikä seilata "joka toinen päivä on maha ja joka toinen päivä ei"-mentaliteetilla, jos siellä pentuja on. Tuossa pari päivää sitten olin 100% varma, että pentuja on, nyt en taas epäilyttää... todella arsyttävää!

No onneksi ti aamuna se sitten selviää. Ja tosiaan muistuttakaa, että jos joskus vielä tähän talouteen pentuja suunnitellaan, koira ultrataan HETI kun mahdollista, niin ei tarvitse saada itse vatsahaavaa.

Raskausvuorokausia taitaapi olla kasassa nyt 45.

Hupille on varattu röngen tiistai aamuksi, joten sitten faktatietoa enemmän. Nyt kuitenkin tuntuu, että masu on pullahtanut parin päivän sisällä kylkiluiden alta näkyviin. Aikaisemmin kun vain kyljissä pullisteli, niin nyt (ainankin tänään) tuntuu käteen pieni kupu masussa.

Jos mittaukset ovat mitenkään luotettavia, niin tämän päivän mitat ovat ihan alamasusta 51 ja heti kylkiluiden takaa 53, eli kasvua on mittanauhankin mielestä tullut. Vaa´alle en vieläkään ole päässyt Hupisen kanssa... lähtöpainoa lentokentän vaaka näytti muistaakseni 14,6  (tai 14,8).

Tässä Hupilaisesta pari kuvaa toissapäivältä...


pökkelö runko ;) (+huomaa varvaskarvat, lienee trimmauksen aika ;))


kyljet pullistelee...


ja nämä tältä päivältä. Pelästyin itsekin miten valaalta se tässä näyttää... hmmm


tässä ehkä realistisempi kuva...

Hupaisaa miten paksulta se kuvissa näyttää, kun luonnossa sillä ei mitään suurta masua varsinaisesti ole. Ihmeellistä.

Tänään sain tiedon, että Sunnyn uutena vuotena astuneet 2 Itävältalaista narttua jäivät molemmat tyhjäksi!!?! ÖY NÖY!! Astumisissa oli kylläkin molemmilla jotain häikkää, eikä kummastakaan otettu progeja...mutta silti. Vähänhän tuo kuulostaa huonolta.

Hupin nisät ovat turvonneet ja punaiset... näyttää siis siltä, että sillä on ambulanssin valot masussa ;) Ja pökkelö se on edelleen. Mitat ovat 49 ja 51, eli jotain on ihan todistettavasti tapahtunut. Eli mittojen mukaan Hupilla totta tosiaan on siis masu. Ei suuri, mutta kuitenkin. Huomenna soitan ja varaan röntgenin, jotta saadaan vihdoin ja viimein tämä raastava tiedon odotus loppumaan. Samalla saadaan sitten jo melkeinpä varmaa tietoa kuinka monelle kodille on pentu tarjolla ;) Nyt  Hupilla olisi siis vielä se n.20 päivää aikaa kasvattaa masua...

Nyt rupeaa jo ihan rehellisesti harmittamaan, miksi en vaan ihan heti ultrannut koiraa. Nyt ei tarvitsisi menettää hermojaan odottaessa ja pohtiessa. Hupilla ei vieläkään ole varsinaisesti mahaa, mutta edelleenkin se on mielestäni jotenkin kyljistä pullistunut. Eli näyttää sellaisestä \"pökkelöltä\" ;)  Nyt kuitenkin eletään niitä aikoja, jolloin pitäisi jo ihan oikeasti ruveta jotain selvää näkymään... joten hermo kiristyy päivä päivältä. Eilen ropelsin masua ja oikealla puolella tuntuu sellainen pötkö... kovin ammattitaitoisen kuuloista ;) Mietin, josko kyseessä olisi kohdun toinen sarvi. Toivotaan niin.

Hupi on ollut tosi tosi rauhallisena. Se vaan oikeastaan nukkuu...koko ajan. Kinuaa sohvalle viereen ja taas nukkuu. Joko siis tosi vahvasti valeraskaana, tai sitten oikeasti, niin kummallinen se on ;) Viikonloppuna tavattiin taas pennusta kiinnostuneita kovin mukavia ihmisiä.  Harmittaa vaan jo kiinnostuneidenkin puolesta, kun ei voi sanoa että kyllä, pentuja on tulossa. Mutta toisaalta, eihän mitään voi sanoa varmaksi muutenkaan, ennen kun pentulaatikossa suhisee ja vilisee terveitä ja elinkelpoisia otuksia... Eilen iski jo pikku paniikki, että josko masussa asuukin vaan yksi tai kaksi pentua...  vaikeuttaa sitä  synnytystä pikkuisella nartulla huimasti. Peukut siis pystyyn, että niin ei käy.

Kaivelin tuossa tietoa, milloin viimeistään pitäisi ulospäin näkyä ja katselin samalla, mitä siellä masussa tällä hetkellä tapahtuu... tässä mitä on tähän asti tapahtunut...

21 vrk sikiön sydän alkaa kehittyä

23 vrk eturaajojen nystyt, maksa, ala- ja yläleuka, korva ja silmä alkavat kehittyä

25 vrk korva, silmän, raajojen kehitys jatkuu, selkänikamat alkavat rustottua

28 vrk luuston luutuminen alkaa pään alueella

30 vrk silmäluomet ja korvanlehdet kehittyvät, etujalan varpaat näkyviin

33 vrk luuston luutuminen alkanut lähes joka luussa, hampaat alkavat kehittyä, kitalaen puoliskot sulautuvat yhteen, takajalan varpaat näkyvissä

35 vrk silmäluomet melkein kiinni, ulkoiset sukuelimet kehittyneet, luuston luutuminen etenee

...eli aikasta valmiita kavereita jo... enää massaa pitäisi saada roimasti.

Se kuva jäi ottamatta... höh, unohtu. Lupaan huomenna ottaa ja on uuden masumittauksen aika. Ja vaa´allakin voisi käydä. Kotona ei sellaista ole, mutta varmaan joltain tutulta löytyy.

Maha kasva, kasva, kasva, kasva...

Tiineysvuorokausi 32...

Onpas vaikeaa. Voisin väittää, että Hupilla on masu... mutta kun itse näkee koiraa koko ajan, niin tulee ihan vainoharhaiseksi, että jos kuvitteleekin vaan ;) Ollaan menossa Hämeenlinnaan viikonlopuksi, niin ehkä Kaisa osaa sanoa ulkopuolisen mielipiteen. Mittailin masua ja ihan samoissa mitoissa on kun viimeksikin, mutta jotenkin tuo neito näyttää silti pönäkältä. Ja jotenkin ihan kun kyljet pullistelis. Vikea selittää ;) Otan siitä tänään kuvan ja laitan tänne vaikka huomenna, niin jääpä sitten itsellekin muisto, miltä se näytti.

Jos kohta en itse näe varmasti, että on tiine, niin kai se on pakko ultrata... muuten saattaa olla että tulee hulluksi ;)

Hupia on käynyt katsomassa monta mukavaa mahdollista pentujen uutta omistajaa... on ollut mukavaa kun on käynyt vieraita. Hupillakin on ollut hauskaa, kun leikittäjiä ja rapsuttajia on riittänyt. Viikonloppuna Kaisan koti saa toimia näyttämönä Hupi-showlle, kun tavataan yksi pariskunta pentu merkeissä Hämeenlinnassa. Toivottavasti se masu nyt pullistuisi pian, niin saisi ihmisille sanottua että kyllä, pentuja on varmuudella tulossa. Noh, eiköhän se kohta selviä...keinolla tai toisella...

Oletettu tiineyspäivä 18:sta.

Päätin ottaa masusta mitat, jotta myöhemmin olisi jotain vertailukohtaa ;) Otin varmuuden vuoksi kahdesta kohtaa. Eli mitat nyt 47 ja 50. Täytyypi tarkistaa vielä illalla, saanko samat mität, eli onko mittauspaikat muistissa. Mitään kummallisuuksia ei ole ollut paitsi toissapäivänä, jolloin Hupi yritti työntää itseään rullalle sohvan ja lipaston väliin. Tilaa niiden välissä n.15-20cm ja se oli ihan varma, että tuonne on mahduttava nukkumaan. Koira ei ikinä eläessään ole ennen ollut kiinnostunut paikasta. Liittykö se mahdolliseen tiineyteen mitenkään, sitä en tiedä. Kovin nukkumatti neiti on kyllä ollut, vaikka mitään harrastustoimintaa ei meillä ole harrastettu Belgiasta tulon jälkeen. Viikonloppuna neiti oli yleistä kiukkuisempi veljensä läsnäolosta. Toivon normaalit pikku flirttailut saivat sen raivoihinsa. Naurettiin Kaisan kanssa, että taitaa neito koittaa sanoa, että pullat on jo uunissa idiootti, turha yrittää enää ;)

Tässä kuva komeasta tulevasta isukista...


Sunny

Ai niin... siellä Belgiassa oli naapurissa tällaisia. Yritin kysyä, että mitä ihmettä tommosilla bambeilla niinkun tehdään? Jos niitä kasvatetaan, niin miksi? Lemmikeiksi? Koristeiksi? ...toivottavasti ei ainankaan ruoaksi... en saanut vastausta.


Bambit ;)

Mennään tiineys päivän 15. kohdilla. On ruvennut jo vähän rasittamaan tämä odotteleminen. Onko siellä mahassa jotain vai ei...!? Olin ajatellut, etten Hupia ultraisi ollenkaan, vaan röntkaisin sitten myöhemmin, jos maha rupeaa kasvamaan. Mutta enpä nyt enää tiedä pystynkö odottamaan. Röntgenin tahdon kuitenkin ottaa, että tiedän paljonko otuksia on odotettavissa. Viikonloppu vietettiin Hupin kanssa Hämeenlinnassa ja lauantaina käytiin Ellan uudessa kodissa Hollolassa. Hupia kävi pikaisesti moikkaamassa myös pennuista kiinnostunut pariskunta.

Nyt tuntuu taas kuvagalleria toimivan, joten tässä kuva Maccabee S-pentueen synttäreiltä... ohjelmassa koirien hierontaa...



Moni on sanonut, että kovin saman oloisen uroksen nartulleni valitsin. Ja tottahan tuo on. Videoita ja kuvia katsellessa joutuu välillä katsomaan tosi tarkkaan, että kumpi koira on kysessä. Tässä pötkötyskuvat Hupista ja Sunnysta...





ja onhan ne joo aika saman näköisiä ;)

Nyt mentäisiin sitten Hupin 11:sta tiineys päivässä. Hupilla ei varsinaisesti ole ollut mitään ihmeellisyyksiä. Korvat on olleet totaallisesti kadoksissa ulkona ollessa, mutta niin yleensä aina tapahtuu juoksujen aikaan. Neito on ollut myös kovin väsyneen oloinen, mutta reissu itsessään on voinut sitä väsyttää tai sitten perhepiirissä ollut draama voipi peilautua vaan takaisin päin koirasta.

Eilen ja tänään neiti on hämmentyneenä haistellut vähän väliä omaa peräpäätään ja mietin, voiko sillä olla jotain tekemistä asian kanssa!? Se saattaa maata ihan rauhassa pedissään ja yht´äkkiä sieraimet rupeaa laajenemaan... se etsii hajun lähdettä ja lopulta päätyy omaan takapäähänsä. Ihmetyksellä ja antaumuksella siis pohtii omaa hajuaan ;) Olen takapäätä vahtinut mahdollisen tulehduksen huomaamiseksi ja ihan kirkasta vuotoa tulee jonkun verran, mutta ei nyt mitenkään ihmeellisesti. En tiedä onko tuossa vuodossa sitten joku kummallinen haju, mikä neitoa kummastuttaa. Kovin  huvittuneena olen sitä seurannut. Se jopa välillä vaihtaa paikkaa haistelun jälkeen, ikäänkuin pääsisi raasu niin eroon siitä ;)

Viikonloppuna matka suuntautuu Hämeenlinnaan Kaisan, Toivon ja Vegan luokse ja lauantaina mennään varmaan koko porukan voimin moikkaamaan Ellaa Hollolaan. Pitää palautella lentoboksi ja Ella on ystävällisesti poltellut dvd:lle videomateriaalin Belgiasta. Samalla haen myös Hupista vuosien varrella kuvattuja videoita (tokokisoja, agilityä, luonnetesti yms.) tulevia pentueesta kiinnostuneita varten. Pentukyselyitä on tullut jo joitain ja Lahdessa vierailevaa pariskuntaa mahdollisesti mennäänkin moikkaamaan samalla reisulla. 

Olisin laittanut kuvia, mutta galleria temppuilee =(

Vihdoin ja viimein siis päästiin kotiin...ja onpas kerrassaan mukavaa ;)

Hupia jouduin taas odottelemaan Helsinki-Vantaalla, kun joku (joka koiria kuljettaa) unohti ilmoittaa koiran saapumisesta "takahuoneeseen". Vasta vaatimalla sain virkailijan avaamaan oven ja tarkistamaan kuitenkin. Siellähän se oli ja oli varmasti odotellut sen 25min...kun mitä olin ollut oven toisella puolella koko ajan. No tällaista tää tuntuu olevan ;)

Lähtiessä Suomesta virkailija ei meinannut meitä päästää koneeseen, kun en olisi halunnut laittaa vesikuppia koppiin. 2,5 tuntia juomatta ei koiraa tapa. Lastatessa, nousussa ja laskussa kuppi kallistuu kumminkin niin paljon, että suurin osa vedestä valuu koppiin ja koira on märkänä kopissa.
Virkailija sanoi, ettei ainankaan takaisin päästä ilman kuppia, joten kävin varta vasten Belgiasta ostamasta niin syvän kupin, että siellä vähän vettä voisi pysyäkin kallistumisen jälkeen. Amsterdamin päässä virkailija pyysi minua tyhjentämään kupin, koska veden loiskuessa se voisi kastella koiran ja muiden matkatavaroita... En voinu enää kun nauraa.

Reissu meni siis kaiken kaikkiaan hyvin. Hupi astutettiin siis kaiken kaikkiaan 4 kertaa proge arvojen 4-9,5 (+yksi päivä), eli luultavimmin kuitenkin vahvasti päälle 10 välillä. Eli ainankaan väärää ajoitusta ei tarvitse pelätä. Nyt ei siis auta kun odottaa ja toivoa parasta.

Tässä video rakastavisista ;)

Astutettiin Hupi siis viela eilen illalla...tanaan oli jo sita mielta, etta painu nyt siita pyorimasta mun pyllyn ymparilta. Eli rakkaus on ohi talla Belgiassa ;) Leikkivat kylla, mutta mitaan seksipuuhia neito ei enaa sieda.

Varasin eilen matkan ja tanaan sain vahvistuksen koirapaikastakin, eli huomenna 16.00 aikouhin kotona...voi ihanuus. Ihana nahda omaa miestakin pitkasta aikaa. Lahtee kyllakin heti torstaina Budapestiin, mutta tulee onneksi jo lauantai iltana takaisin. Nyt siis taytynee toivoa sormet ja varpaat ristissa, etta masussa matkaa monta tuliaista mukana Suomeen. Isantaperheen virallinen arvaus on 8 pentua ;) Mina veikkasin 6:tta. Taytynee katsoa kumpi voittaa vedon. Samakai tuo kunhan tulisi pentuja.

Tanaan viela mahdollisesti ohjelmassa elainlaakarin kanssa toko/agility/flyball treeneihin. Ja taytyy kuvata kasetti ja muistikortti tayteen...

 

Hupin proge oli 9,4. Nyt yritetaan sitten paasta keskiviikon lennolla kotiin. Oma koti kullan kallis ;) Astutetaan viela tanaan ja huomenna, jos neitokainen on suostuvainen... jos aitiinsa tulee, niin on ;) Kyselin aamulla elukkatohtorilta, ja ilmeisimmin taalla treenataan myos ihan perinteista tokoa, mutta ei kovin suurella suosiolla. Huomenna ilmeisimmin menen katsomaan hanen koiriensa agility, flyball ja toko treeneja. Ehka sita nakee jotain oikean tokon tapaistakin taalla.

JEE JEE KOTIIN *hihkuu, eika pysy housuissaan*

 

Tanaan astutettiin taas ja kaikki kavi jarin nopeasti ja tehokkaasti ;) Olivat jumissa n.20 min...eli kyllastymiseen asti. Huomenna aamulla elukkatohtori tulee taas ottamaan verta ja toivottavasti vihoviimeisen kerran. Jos lukema nayttaa jo lahelle 8:aa, lahto toivottavasti keskiviikkona (jos mahdutaan koneeseen). Jos ei, sitten perjantaina. Alkaa olla jo aika tuskaisaa ja halu kotiin lahtoon senkun kasvaa. Vaikkakin taalla on hyvat oltavat, on aina jotenkin tylsaa pyoria toisten nurkissa. Olen kuitenkin tervetullut jaamaan niin pitkaksi aikaa kun tarve vaatii.

Reissussa ollessa sita jotenkin aina tajuaa, miten fantastisen toimiva oma koira on... Hupi on ollut kun kotonaan ensiaskelluksesta asti. Se puuhaa kovasti, niinkun luonteeseen kuuluu ja on aiheuttanut ihmetysta, miten noin vilkas koira voi olla samalla noin hallittu ;) Mutta niinkuin sanottu, satun omistamaan jarin jarkevan ja jokapaikkaan sopeutuvan koiran. Gerard on yrittanyt ehdotella, josko H jaisikin tanne ja han lahettaisi vaan pennut, kun ne syntyy... on haltioissaan, kun koiralle ei tarvitse sanoa/nayttaa kun kerran. H osaa nakojaan sujuvasti myos Englantia. Toimii ihan yhta hyvin arkielamassa Englannilla ja muillakin paikallisilla kielilla. Tassa tuli taas kerran todistettua kuinka vahan ne kuuntelee sanoja. Elekieli lienee se juttu. Vaikkakin on taalla opiskeltu suomeksikin joitain peruskaskyja H:ta varten, mutta niin eksoottisesti lausuttuna voisivat yhta hyvin olla jotain muuta kielta ;) Mutta hyvin nayttaa toimivan. Gerard on myos jarin innostunut tekemaan H:n kanssa temppuja iltaisin ;)

Tanaan oltiin Belgian bordercollieklubilla ja paimennuksen sijaan olikin ohjelmassa tottelevaisuuskisat. Hihkuin innosta videokamera valmiina, kunnes tajusin, ettei Belgiassa ole kaytossa kansainvalisia saantoja ja koko tottelevaisuuskoulutus on lahinna koiratanssin alimman luokan, bh-kokeen kaupunkiosuuden, agilityn mollien ja sirkuksen sekoitusta!!! Aivan kasittamatonta touhua. Luokka sisalsi muunmuassa: matalia hyppyesteita (minka yli koiran piti kavella),  pienia seuraamispatkia, raunioiden tornin nakoinen hokotys minka paalle omistaja kiipesi koirineen ja koiran piti noutaa oma lelu alhaalta, minne omistaja sen tiputti, kaukokaskyjen seisomasta istumaan ja istumasta maahan vaihdot puiston penkilla minne koira seurautettiin, luoksetulo minka keskivaiheella oli ruutu mihin koira piti pysayttaa maahan ja kaiken kruunaamiseksi seurauttamista tolppien ympari tyontaen rullatuolia missa istui maailman isoin pehmonalle!!!! Kylla siina valilla oli hymyssa pidattelemista, kun ihmiset huokailivat luokan liikkeiden vaikeutta :) Jareita suojelupuolen miesten nakoisia korilaita kovan luokan treenikamat niskassa suurensuurien ketjupantaisten sakemannien kanssa tyontelemassa nallea rullatuolissa...voi hyva isa ;) Harmi, etta Hupilla juoksu (tai no ei niin harmi, mutta kuitenkin), muuten oltaisiin osallistuttu varmasti ;) Voisin vaittaa, etta kaikki nuo "tosi vaikeat" liikkeet olis voinut suorittaa ihan peruskoulutetulla kotikoiralla. Juttelin parin paikalla olleen kisailijan kanssa ja ylimmassa luokassa tulee mukaan yksi mahdottoman vaikea liike... tunnistus nouto yhdella kapulalla jonka ohjaaja tiputtaa seuraamiskaavion aikana ja koira joutuu etsimaan sen!? En pystynyt sanomaan yhtaan mitaan, joten vaikenin. Muistutti vahan sita... oliks se nyt Rally, tai jotain sellaista, mutta siis aika yksinkertainen versio siita. Koko tama hulabaloo on videolla, kaikkine haukkuvine ja riehuvine koirineen (jotka huom, KAIKKI koko luokka samaa aikaa kehassa), eli jos joku on joskus tylsistynyt ja kaipaa komediaa, tervetuloa leffailtaan "tottelevaisuuskoulutuksen" parissa ;)

 

Elainlaakari tarkisti aamulla Hupin takapaan ja oli kuulemma auki, joten mitaan estetta astumiselle ei loytynyt.  Aamupaivalla koitettiin astumista uudemman kerran ja talla kertaa koirat jaivat kiinni. Progen tulos oli kuitenkin viela turhan alhainen, eli 4. Riippuen nyt sitten kasvuvauhdin kiihtymisesta, paastaan tai ei paasta kotiin keskiviikkona. Elainlaakari tulee tanaan myohemmin kaymaan, joten taytynee kysya hanen mielipidettaan asiaan. Lennot pitaisi kumminkin varata maanantai iltana tai ihan viimeistaan aikaisin tiistai aamuna, joten proge pitaisi ottaa maanantai aamuna. Ja se nyt ei valttamatta taas kerro ovuloiko koira keskiviikko aamuun mennessa. Luulisin, etta lahto on siis edessa vasta perjantaina...lienee pari lisa paivaa ei enaa tunnu missaan... mutta katsotaan nyt sitten.

Aika eksoottinen kokemus tuo tapahtuma kaiken kaikkiaan. Nartun mielesta tuskin mikaan mukavin mahdollinen...

 

Blogi sekoilee, joten kun yritan tallentaa kirjoitusta, se poistaa sen ja siirtyy lukemaan blogia...menee ihan hermo!!

Hupi on astutettu eilen ja tanaan. Otukset eivat kuitenkaan ole jaaneet kummallakaan kerralla kiinni. Liseten polven takia olen joutunut seksiterapeutin rooliin, kokeilemaan onko uros sisalla vai tokkiiko ihan mihin sattuu. Juu kylla se tokkii minne pitaakin, mutta turvotessaan luiskahtaa ulos. Lienekko neiti niin hoveli, etta ruvennut antamaan liian aikaisin ja paikat on viela niin piukeat, ettei uros mahdu tarpeeksi syvalle jaadakseen kiinni!? Huomenna  elainlaakari ottaa progen ja tarkistaa neidin takapaan, ettei siella ole mitaan muuta estetta. Nyt sitten jannittaa ihan hirmusti, mita se proge nayttaa... paastaanko kotiin keskiviikkona ja olisiko astumisen pitanyt onnistua jo "varmasti"!? Luulisin kuitenkin, etta tavaraa on saatu aikalailla hyvin sinne minne pitaa, irtoamisesta huolimatta, joten ei kai tassa hataa ole.

Huomenna siis ohjelmassa aamulla elainlaakari ja labraan ajaminen. 11:sta Lisette treenaa omilla lampailla paimennusta koirineen. Joku on tulossa hanta opastamaan, joten ilmeisesti tiedossa on paljon teoriaa paimennuksesta. Sunnuntai aamulla lahden Liseten kanssa paikalliselle bordercollie klubille ryhma paimennustreeneihin. Ja jos muita showlinjaisi osuu paikalle, han pitaa heille kehakoulutusta nayttelyita varten. Kuulemma eivat niin kovin hyvalla katso showlinjaisia klubilla, joten hirmu moni ei sinne kuulemma uskaltaudu ;) Hupi raukka pohtii silla aikaa "kotona" raskaaksi tulemista...

Muuten taalla elo sujuu ihan mukavasti. Tanaan oli siivouspaiva, joten jouduin muun perheen mukana mopin varteen ;) Taas muistui mieleen yksi hyva puoli vahan pienemmassa asunnossa asumiseen...imurointi ja moppaus ei kesta montaa tuntia kerrallaan...

Huomenna sitten uudemman kerran, kunhan progen tulokset tulevat. Toivottavasti oltaisiin aikalailla ylhaalla, jotta paastaisiin joskus kotiinkin, mutta ei yli... peukut pystyyn...

 

Hupin proge oli eilen edelleen tosi alhainen, mutta nousussa... Hauskinta tassa kuitenkin oli se etta eilen se antoi Sunnyn ensi kertaa todella yrittaa astumista. Astuminen ei kuitenkaan onnistunut kovasta yrityksesta huolimatta. Meista kukaan ei ollut varautunut, etta neitokainen noilla arvoilla olisi halukas, joten taisi siina olla vahan sohellysta muidenkin kun koirien osalta. No positiivista kuitenkin on, etta meilla on viela luultavimmin mooonta paivaa ennen h hetkea, joten voivat treenata ;) Kotiin ei tosiaan paasta viela huomenna. Koti-ikava rupeaa jo painamaan mutta ei auta valittaa... Toivotaan kuitenkin, etta ensi keskiviikkona paastaisiin kotiin, tai sitten viimeistaan perjantaina. Jos juoksu todella alkois silloin kun mina sen huomasin, ensi viikon perjantaina olisi Hupin 20nes paiva juoksun alusta, joten se ei vaan voi venyttaa sita sinne asti...tai joudun ruveta etsimaan taalta toita ;)

Eilen oli kaunis, kuiva ja aurinkoinen paiva, joten vietin Sunnyn kanssa pihalla aikaa ja yritin selvittaa mika se on miehiaan. Kovasti hinkui sisaan, koska Hupi oli siella, mutta sainpa vahan leikittya sen kanssa ilman muiden koirien hairiota. Australiassa ja taalla nayttelykoirien kanssa ei leikita vetoleikkeja, jotta hampaat eivat mene vaaraan asentoon. Joten sen kanssa ei ole koskaan leikitty. Saalisviettia loytyy vahvasti. Lelua heilutettaessa jahtasi sita ja tarttui kiinni. Mutta sitten se ei selkeastikaan oikein tiennyt mita sitten. Vissiin 10lla yrittamalla paastiin jo vahan vetamaankin. Tosi hyva puruote. Ei jaysta, eika pyorottele leluja suussa. Muta kun lelusta paastaa irti ja antaa sen voittaa, se ei enaa tieda mita tehda, joten lelu tippuu. Kun tahallani hain siihen vahan kierroksia ja kun sen antaa voittaa, lelu tippui ja yksi mustavalkoinen roikkuikin sitten hihassa ;) Hupaisa tyyppi! Mutta vaikka leikkiminen on lasten kengissa, niin siita nakee, etta poweria loytyy. Irti kaskya kun se ei myoskaan osaa, jouduin kasin sen irrottamaan hihasta. Eli kylla silla hyvia ominaisuuksia harrastamiseen loytyy, niita ei vaan taalla oteta esiin, eika kayteta mihinkaan. Mutta itse tosi tyytyvainen ja joka paiva tyytyvaisempi valintaan. Sunny on nain luonnossakin tosi hyvin kulmautunut ja muutenkin kaunis ja luonnekin on tosi mukava. Selkeasti hiukan herkkiksempi kun Hupi (voi toki tietenkin olle ika tai kasvuolosuhteetkin), mutta se lienee pelkkaa plussaa. Hupi kun on valilla ihan vahan liian ison egon omistava pikkiriikkinen koira. Pennuista tulee aivan varmasti fantastisia. Nyt on ensimmaisen kerran ruvennut ahdistamaan, etta pitaisiko sittenkin jattaa yksi kotiin, niin kivalta yhdistelmalta tuo mun silmaan vaikuttaa...

 

 

Taalla sataa kaatamalla ja tuulee TODELLA kovaa. Jotain myrskya ovat luvanneet. Taman paivan muiden kennelin koirien videoiminen pihalla jai haaveeksi.

Eilen en jaksanut laittaa kuulumisia, joten tulevat nyt tassa. Hupin proge oli lahtenyt nousuun, mutta aika hitaasti, joten taitaapi kayda niin, etta edessa on uuden lentolipun osto ja 5 lisapaivaa Belgiassa. Taytyy katsella noita muidenkin lentoyhtioiden lentoja tasta suunnasta, josko olisivat hiukka halvempia tasta suunnasta. Silloin voitais paasta kotiin, heti kun astutus on suoritettu, eika tarvitsis odotella sitten enaa seuraavaa lentoa. Lisette ja Gerald ovat tosi mukavia ja ovat vakuuttaneet minulle, etta voin viipya niin kauan kun haluan. Voin kuulemma myos jaada tanne kodinhoitajaksi ja kenneltytoksi ;) Tai hakea toita vaikka tuosta lahimmasta leipomosta. Hupi voi tosiaan myos jaada tanne ja he lahettavat sen sitten kotiin. Ilmeestani lienee huomasivat etten ehka kylla koiraani jattaisi muutenkaan ja sitten se pelkan koiran lahettaminen rahtina on niin hirmu kallista, etta ehdottivat jos jompikumpi heista, tai heidan poikansa Dennis lentaisi koioran kanssa suomeen ja sitten seuraavalla lennolla takaisin. En tieda ovatko kaikki Belgialaiset nain vieraanvaraisia, mutta taalla pidetaan ainankin kun kukkaa kammenella. Kavin yksi paiva kaupassa ostamassa ruokaa ja minulle melkein suututtiin. Jouduin lupaamaan etten tee niin enaa loppureissun aikana. Heilla kylla kuulemma on ruokaa. Hassua porukkaa ;)

Hupi ja Sunny ovat hupaisa pari. Riehuvat keskenaan ihan hulluna. Harmi, etten kuvia ja videota heista viela tanne saa laitettua, mutta heti sitten kun palaan. Nyt en enaa uskalla paastaa niita tuonne pihalle keskanaan kun olen yksin, kun piha on niin iso. Jos joku rakkaus yhtakkia leimahtaa, niin en tieda kerkeaisinko paikalle ja osaisinko tehda mita pitaa. Joten ne kiehnaavat vain sisalla. Eilen illalla Hupi mun mielesta jo ihan tyrkytti itseaan, mutta Sunny ei ilmeisimmin ollut samaa mielta, joten leikkivat vaan. Progesta paatellen liian aikaista se olisikin. En tieda voiko nuori uros oppia kahdesta astumisesta milloin narttu on tarpeissaan ja milloin sen selkaan ei edes kannata kivuta. Mutta leikkivat ja kiehnasivat eilen jo tosi paljon pidempaan keskenaan. Taytyy toivoa, etta arvot tulis nyt huippuvauhtia ylospain. Uusi proge otetaan keskiviikkona. Elainlaakari sanoi, ettei uutta tarvitse ottaa jos astuminen tapahtuu ennen sita. Mutta luulen etten lahde taalta ennenkun tiedan etta astuminen on todella tapahtunut silloin kun pitaa, eika ihan huvikseen vaan. Eli oli miten oli, liuulen etta proge otetaan.

Eilen oltiin "nayttely treeneissa" Hollannin puolella, missa tutut kasvattajat ja tuomarit ovat vuokranneet hallin, missa pitavat nayttelytreeneja. Liseten polvi on reistaillut, joten mina sain esittaa Sunnya. En muistanutkaan miten hankalaa on olla jonkun toisen koiran kanssa kehassa, kun oma toimii pelkalla ajatuksen puolikkaalla, niinkuin haluaa. Sunny on tosi kiinni Lisetessa, joten treeni teki sille varmasti hyvaa, jos joskus kehaan jonkun vieraan kanssa joutuu. Juoksemisessa ei ongelmia, mutta se paikoillaan seisominen. Steppaamista, haistelua ja ennen kaikkea kuikuilua missa Lisette on. Ja kun itsella on koira joka menee huonomman nakoiseksi kun sen asettelee, niin tuo asettelu ei ole mun vahvimpia puolia. Kun saa vikan jalan paikoilleen, joku muu jo liikkuu. Liseten kanssa seisoi kylla vallan hienosti. Illalla sain kertausluennon, milta bc:n kuuluisi nayttaa ja mita minun pitaisi ja kannattaisi katsoa pennuissa jos meinaan kotiin jattaa tai sijoittaa. Hupi hyvat puolet ja heikkoudet tuli kaytya samalla lapi, kun nyt ainoana koirana sisalla sattui olemaan. Sovittiin, etta joku paiva kun ei sada, niin mennaan juoksuttamaan Sunnya, niin etta saan sen liikkeet videolla ja mahdollisille uusille pennunomistajille myos naytille. Han oli myos kiinnostunut nakemaan miten Hupi juoksee. Samoin sovittiin, etta Sunny mitataan joku paiva ennen kun lahden. Hupi paasee mys samalla "tuomarin" mitattavaksi ;)

Vierailin eilen pikaisesti Annan pyynnosta myos kurkistamassa kennel Wendevickin koiria.

Huomenna sitten taas seuraavan kerran....

 

Kaisa ystavallisesti kirjoittikin ensimmaiset kuulumiset Toivon ja Vegan blogiin. Eli perille on paasty. Pahoittelen tiettyjen kirjainten puutteellisuutta, mutta kun on jostain syysta kaynyt niin, etta nappiksesta puuttuu osa kirjaimista ;)

Lento meni moitteitta ja Hupia hissilla alas kuljettanut nuorimies lupasi pitaa hyvaa huolta Huusta matkalla koneeseen ja kysyi osaako se mitaan temppuja. Ehka siis jopa temppuja on tehty. Amsterdamin "pienella" kentalla koira toimitettiin vaaralle hissille, joten pieni paniikki meinasi iskea kun koiraa ei vaan kuulunut. Kavin kysymassa virkailijalta jo ennen matkatavaroiden saapumista etta minne koirat toimitetaan. Kuulemma joko laukkuhihnaston viereen, tai viereisen hissin eteen. Laukut saatuani kavin kysymassa uudelleen ja han sanoi etta yleensa tuovat viimeisena, kun kaikki laukut on hihnalla. Kun monitori ilmoitti laukkujen lastauksen loppuneen odottelin siina tovin ja kavin kysymassa uudemman kerran. Ohjasi minut toimistoon joka vastaa matkatavaroiden lastauksesta ja purusta. Siella oli miljoona ihmista, joten palasin takaisin virkailijan luokse ja pyysin sottamaan jollekin. Hanella ei kuulemma ollut mitaan numeroita ja blaa blaa. Marssin tulliin ja kysyin sielta ja mukava tullimies lahti kanssani metsastamaan koiraa. Koira loytyikin lopulta toisesta paasta hallia puoli kerrosta ylospain olevan hissin luota. Voi paniikin paniikki. Onneksi takaisin tullessa on vastassa pienen pieni Helsinki-Vantaa...loytyy vahan helpommin.

Koiria taalla on 9 bordercollieta ja yksi vanhaakin vanhempi bretoni. Sunny on ulkonaoltan jarin viehattava, vaikkakin kuulemma nyt turkiton!? Tuntuu tuolla olevan turkkia nytkin ihan riittamiin. Luonteeltaan ei ainankaan loysa. Eli vilkas ja toimelias nuorimies. Ensitapaamisella oli hiukan ujo, mutta ensirapsuttelun jalkeen ei enaa mitaan merkkeja ujoudesta. Mietin tassa etta lienekko johtuu herran nuoresta iasta, tarhaolosuhteissa kasvamisesta ja elamisesta vaiko ihan luonteesta. Se lienee jaa nahtavaksi. Kova se on tunkemaan syliin ja pusuttelemaan. Laitoinkin Kaisalle viestia, etta mielestani ihan miespuolinen Vega, niin kropaltaan kun luonteeltaankin. Jotenkin tosi saman oloinen...eli kaikin puolin ihastuttava. Hiukan lisaa noyryytta Hupin luonteeseen toivottiinkin. Vaikka talossa/aidan takana on juoksuinen narttu, mitaan aanta ei koiran suusta lipsahda. Eli ainankaan ei piippaa, mika on loistavaa. Haukkua en ole myoskaan kuullut, eli toiminnan miehia...jattaa "puhumisen" vahemmalle ;)

Hupilta otettiin tosiaan se proge ja nayttaa aika jannittavalta, etta paastaanko viela perjantaina lahtemaan vai pitaako mun ostaa uusi lippu keskiviikon lennolle. Toinen vaihtoehto olisi jattaa Hupi tanne ja he lahettaisivat sen sitten Suomeen. Koiran yksin lahettaminen vaan tulee kalliimmaksi kun etta ostaa meille kokonaan uudet liput. Enka ma tieda pystyisinko Hupia jattamaan...tuskin. Huomenna aamulla elainlaakari tulee tanne ottamaan Hupista verta ja sitten kuskataan (joko mina yksin tai Gerardin kanssa)Hollannin puolelle labraan tutkittavaksi. Hollannin puolella kaikki toimii kuulemma paremmin, nopeammin ja vahemmalla rahalla. Napparaa ;) Nyt siis vaan odotetaan ja toivotaan parasta, etta huomisen proge nayttaisi parempia lukemia, niin paastaisiin joskus kotiinkin.

Heilla on taalla aikasta paljon tilaa, niin talossa kun pihoillakin. Takapihalla on koirille tarkoitettu puutarha kennelrakennuksen edessa. Ja toinen samanlainen takapuolella. Etupiha on kissaa ja ankkoja varten (joilla on siis aitaus) ja etupihan vieresta lahtee niitty, missa kolme lammasta asustavat. Lampaat ja ankat ovat koirien paimennusharrastusta varten. Talla viikolla toivottavasti paasen siis seuraamaan paimennusharjoituksia.

Tasta paasee kavellen tuohon Hollannin rajalle. Eilen kaytiin labramatkalla kahvilla ja tuntuu tosi ihmeelliselta, etta koiran saa ottaa melkein minne vaan mukaan. Hupi on siis ollut jo kahvilassa ja ruokaravintolassakin mukana. Kerrassaan hassua.

Laitan taas huomenna uudet kuulumiset progen tulosten jalkeen...

   Like Kaisa told you, we have arrived to Belgium safely. Hupi was missplaced in the Amsterdam airport, and I almost got an heart attack. Finely she was found next to an wrong elevator. Her progesterone level is still very low, qnd we are measuring it a gain tomorrow. Hopefully the mating happens before friday. Otherwise I have to buy my self and Hupi new flights.

No niin kaikki miljoona asiaa on hoidettu ja kaikki tarvittavat asiat ja tavarat on saman katon alla.  Nyt pitäis enää käydä suihkussa ja pakata... Hupista otettiin tänään juuri ennen klinikan sulkeutumista vielä proge. Sen tuloksia sitten mielenkiinnolla soitellaan huomenna Belgiasta...

Aika paljon jänskää miten kaikki tulee menemään... mutta onneksi mulla on yksi reipas ja urhea mustavalkoinen mukana, joka on tukena.

Katsotaan pääsenkö siellä netin ääreen kertomaan välikuulumisia. Jos en, niin Toivon ja Vegan blogista varmaan selviää tiedotteita viikon varrelta (mitä Kaisalle kuitenkin laitan tekstiviestitse). Ja sitten pe 18.1 päivitän blogin varmasti ja kerron tarkemmin viikon tapahtumat.

Hyvää matkaa me!!!


Meijän narttu ;) Liikuttava ameeeriikantuliainen toiselta kummitädiltä.


  Everything is finally ready. I´ll try to write something from Belgium, but if not, you might find some information on how things are going from Toivos & Vegas blog. We´ll come back 18.1 and I´ll tell all about the trip then.

Rupesi niin harmittamaan, että suunniteltu papa jäi ottamatta, kun pohdin, että haluan varmasti olla perillä ajoissa. Kun Hupin vuoto näytti ma iltana jo ihan vaaleanpunaiselta sain paniikin. Aamulla soitto Dahlblomin Merjalle, että mites tämä nyt on mahdollista. Saatiin aika papalle sujautettua sinne vastaanottojen väliin ja sen ollessa jo niin kypsä otettiin myös proge. Kuulemma varmaan alkujuoksun tehnyt ns."hiljaisena kiimana", eli ei ole vuotanut, koska oli huomattavasti pidemmällä kun 3 päivää. Pari tuntia panikoimista, ettei vaan nyt olis menny jo ohi. Proge näytti kumminkin vaan 0,5 vai 0,6... mutta kuulemma papan kypsyydestä päätellen voisi arvioida että TI 16.1 voi olla jo myöhäistä.
Siitä sitten lentoja katselemaan. Netin mukaan Blue1:n PE 11.1 lennolle oli tilaa, joten soitto sinne. Puhelimessa selvisi että eivät puhelimitse voi myydä nettitarjous hinnoilla. Hinta pompsahti 79€+koira 50€ ----> 267€+50€+35€ käsittelymaksut (suunta) kun ei varaa netistä. Netistä varattuun lippuun ei kuulemma voi millään ilveellä jälkikäteen koiraa lisätä  vaan ovat niin anteliaita, että suostuvat lipun hinnan 79€ hyvittämään tuosta uudesta 267€:n lipusta. Siis lipusta joka ON JO SAMALLE LENNOLLE! Meinas mennä niin hermo ja menikin. Puhuttuani n.3h 5:n eri ihmisen kanssa Blue1:lta ja kuullessani kaikilta saman asian, ettei tulisi millään ilveellä onnistumaan, kiitin ja laitoin luurin kiinni.
Taistelumielellä kumminkin päätin tänään lähteä aamusta Hki-Vantaalle ihan kasvotusten toimistoon kertomaan pari tosiasiaa mitä mieltä tästä olen. Ymmärrän hyvin, ettei koirapaikkoja voi ylibuukkausriskin takia tehdä netissä, ja että 35€ palvelumaksu tulee lisäksi, kun joku henkilö otetaan varauksen tekijäksi ja senkin vielä jos koiran kuljetus maksaisi tuon 200€ enemmän. Mutta se, että täytyy ostaa uusi lippu lennolle (jolle on jo lippu), josta saa maksaa 200€ enemmän per suunta, jotta saa anoa koiraa mukaan lennolle... josta kuitenkin maksetaan ihan erikseen.

No minä marssin tiskille argumentit ja haulikko valmiina ja kerron, että mieheni olisi pitänyt tähän mennessä ostaa minulle lippu tälle ja tälle lennolle kun itselläni ei ole luottokorttia ja nyt pitäisi saada koira myös mukaan. Virkailija etsii minua lennolta mutta ei yllätys yllätys löydä. Sanoi, että ostetun matkan täytyy näkyä hänen koneellaan asti ennen kun voi koiran sinne lisätä. Ei kun soitto miehelle, että ole niin kiva ja osta pari lippua netistä...takaisin tiskille ja sain siis koiran lisättyä lippuun!!! Virkailija toivotti hyvää matkaa. Ilman siis EDES MAININTAA mistään käytännöstä/järjestelmäviasta, ettei netistä ostettuun lippuun saa/voi lisätä koiraa. Oli pakko vähän aikaa miettiä mitä teen kiukulle, 50:lle liuskalle reklamaatiota ja haulikolle...

Onnellisena kuitenkin, kun "huutava vääryys" korjaantui ilman monen tunnin painia, vääntöä ja reklamointia (mihin olin varautunut). Huomen aamulla varmistuu sitten koirapaikka ja sitten voi ottaa ison huokauksen ;)

Varasin nyt sitten paluulennonkin (mikä piti alunperin varata sitten vasta sieltä päästä), ettei tarvitse soittaa Blue1:lle enää ikinä...tai ainankaan vähään aikaan. Eli takaisin tullaan (jos kaikki mennyt hyvin) PE 18.1.

Hohhoijaa miten jännityksen sekaiset pari päivää. Huomenna olisi vielä ohjelmassa kuljetusboksin noutoa, järkkäystä, hakemista, viemistä ja illalla myöhään progen otto Mäntsälässä. Saan sitten soittaa tuloksen, kun kone on laskeutunut. Tietääpähän vähän missä mennään.

  We went to check Hupis progesterone. It was still quite low, but the doctor suspected that next Tuesday might be too late. So we are leaving already this Friday. Thanks to Lisette for understanding and possible needing to change their plans for the weekend.

Satuin vahingossa tarkistamaan sen silmäpeilaus ajan kun pääsin kotiin... ja hups sehän olikin tänään. No onneksi kerittiin sinne lumipyrystä (ja autoilijoista jotka ei taas tänäkään talvena osanneet odottaa lunta suomeen) huolimatta. Tarkastuksen suoritti Per Axelson, kavereiden kesken Pelle ;).

Silmissä ei siis mitään mainittavaa. Ne on peilattu aijemmin pentuna ja aikuisena. Samalla saatiin tuo heisimatolääke ja siitä passiin leima. Nyt päästään siis Belgiasta kotiinkin päin.

Klinikalla oli tosi paljon jengiä ja sakemannien kimppa lonkkakuvaus kruunasi odotustilan (Parisille peukut hyville tuloksille), joten päästiin tutkittavaksi yli 30 minuuttia myöhässä. Pellellä oli "aikasta" kiirus ja hoitaja odotti huoneen ovella röntgenliivit kädessä huokaillen tuskaisesti. Muistuipa taas mieleen miksi käydään Espoon Eläinsairaalassa vaikka vähän tyyriimpi paikka onkin...oi asiakaspalvelu, aika ja asiakkaan kuunteleminen. Terkut vaan koko henkilökunnalle!!! Papa jäi yllätys yllätys ottamatta.

Tän illan aikana tarttis päättää ostanko sen lennon ensi keskiviikolle vai jäädäänkö riskillä odottelemaan proge-testailuja...

   
    Mikä ihmeen mies ja mikä on Belgia!? Onneks silmät kumminkin toimii, vaikka                          
    en noista jutuista mitään ymmärräkään...


  We went to check Hupis eyes today and they are ok. Her eyes have been checked before as a puppy and adult. She got her medication for tapeworms and a stamp on her passport for it. Now we can come back to Finland from Belgium ;) In the picture Hupi is wondering what all this "going to meet the prince"-talk means.

Jee Jee miten jännittävää!!!

Olenkin jo pari päivää katsellut tuota pissailemista ulkona. Pohdiskelin olisko se nyt sitten sitä juoksun alkamista vai johtuuko vaan löysän mahan aiheuttamasta tolkuttomasta juomisesta. No nyt se sitten selvisi. Mahakin on rauhoittunut, mutta syödään vielä riisiä+keitinlientä+vähän nappulaa tänään. Huomenna jo toivottavasti päästään normaaliruokintaan.

Mietin tässä varaanko huomenna paikat sokkona blue1:n lennolle ke 16.1, vai jäänkö odottelemaan papan+progejen tuloksia. Riskinä tietenkin sitten se, ettei lennolle enää lähempänä mahdu. Tuolla lennolla oltaisiin uroksen luona 10.-17. vuorokausi. Aika optimaalinen, mutta kun ei tuosta omasta otuksesta mitään hajua, milloin on tärpeissään. Joku kysyi, että olenko huomannut missä juoksun vaiheessa kääntää häntää...H tekee sitä aina, kun sitä siilittää/rapsuttaa alaselästä tai hännän tyvestä... oli juoksu tai ei ;)

Ajatteli että josko silmäpeilauksen yhteydessä tiistaina otattaisi papan. Josko siitä voisi nähdä, jos meinaa ovuloida tosi aikaisin. Ei siitä mitään haittaa ainankaan ole...

On ihan sellainen olo, kun pienenä odotti joulupukkia. Samalla jännitti ihan hirveästi (ja vähän samalla toivoi, ettei pukki tulisikaan vaan jättäis vaan lahjat) ja samalla oli niin innoissaan, ettei mainannut housuissaan pysyä ;)

  Jippii, Hupi started her heat today. I´m SOOO exited! Now I´m trying to decide if I should make a reservations for the 16.1 flight or wait for the progesterone results later... if I wait there´s the risk that there isn´t any seats left in the flight. I feel like a child waiting for santaclaus, scared but exited ;)

Hupilla on ollut maha sekaisin nyt pari päivää ja rupesin jo pohtimaan oliskohan jotain "epidemiaa" liikkellä, kun normaalisti menee löysä maha yhdellä paastopäivällä aina ohi :o/. No odotellaan, ehkä se kohta siitä.

Juoksua siis odotellaan kärsimättömänä ja vähän ahdistuneenakin. Juoksusta ei vielä muita merkkejä kuin huomattava kiinnostus ulkona hajuihin. Kunhan h-hetki koittaa, on tarkoitus lentää Blue1:lla (jolla koiran kuljetus euroopan sisällä on järkevän hintaista) Amsterdamiin, mistä Sunnyn omistajat ovat ystävällisesti tarjoutuneet hakemaan meidät. Amsterdamiin ei kuitenkaan pääse kun vain ke ja pe koiran kanssa. Muulloin käytössä kone missä ei lämmintä ruumaa. Siitä siis lievä ahdistus, että mahdutaanko viikon varoitusajalla jommalle kummalle lennolle molemmat! Suorat lennot Brysseliin olivat koiran+lentokenttämaksujen kanssa niin päätähuimaavat, että siksi siis näin. Ja välilaskulla en suostu menemään, joku vielä hukuttaa koiran siinä matkalla tai jotain ;o) Mutta kyllä me sinne sitten jotenkin päästään, jollain keinolla ja rahalla...

Hupille varattu silmäpeilaus tiistaiksi. Mietin josko samalla pyytäisi sen madotuksen. Sitten täytyy vaan toivoa, että neiti ei venyta juoksuaan 3 viikkoa pidemmälle...madotustodistus on voimassa kuukauden ja se pitää olla jotta pääsee takaisin suomeen.

Tässä pari kuvaa Sunnystä (n.1v.3kk) jotka Lisette on ystävällisesti minulle lähettänyt. Kuvat ovat siis Lisette & Gerard Delvauxin omaisuutta, älä kopioi tai käytä kuvia.

     
                                                                  

   We are impatiently waiting for Hupis heat to begin. Also little bit worried how everything goes. We are flying to Amsterdam, and there are just 2 flights in a week (Blue1, that has reasonable costs for flyin with a dog) for us to get there. Other flights don´t fly with dogs. Sunnys owners have kindly offered their help, and are coming to pick us up from the airport. Hopefully we will get there on time and don´t have to leave before the right time ;o) Here are few pictures that Lisette has kindly sent me of Sunny (aprox. 1year 3months).

Pictures are Lisette & Gerard Delvauxs property. Do not copy or use them.

Olinpas reipas... eli sain tehtyä Hupin ja Sunnyn pentusuunnitelmasivun. Sen löydät löydät täältä...

Löysin myös tällaiset kuvat Hupista ja Alexista viime kesältä. Olisivatko olleet jollain agility-reissulla. Kiitokset Leenalle ihanista kuvista. Eli sisko ja sen veli ;)

     

     

  I was very productive and made a puppyplans-page for Hupi and Sunny. You can find the English version here... I found some pictures of Hupi and her brother Alex from one of their agility trips I soppose. Thank you Leena for these lovely photos.

Hupille on ollut jo kauan suunnitteilla pentuja... ja nyt suunnitelmat ovat muuttumassa todeksi.

Niin jännittävää ;)

Urokselle on saatu pitkän odotuksen jälkeen viralliset lonkkatulokset ja ne ovat varsin miellyttävät. Muut terveystulokset olivatkin jo moitteettomat. Käytännön asioista on saatu sovittua ja näillä näkymin perheenlisäystä on siis tulossa...

Juoksua odotellaan Tammi(-Helmikuussa)... joten pentulaatikko toivoittavasti vilisee mustia, sinisiä ja pienen pienellä todennäköisyydellä punaisia pentusia sitten keväämmällä ;) Hupi pääsee oikein lentokoneella tapaamaan prinssiään. Nyt siis henkihievereissä toivotaan, että kaikki palat loksahtavat kohdilleen ja niin omistaja kuin koirakin saadaan oikeaan paikkaan oikeaan aikaan...

Kotisivuille tulee kyllä ihan virallinen pupsisivukin...



sillä aikaa on ihailtava vain kuvia jo olemassa olevista vauvoista... kuvassa poseeraavat  viimeisimmän Maccabee-pentueen jäsenistöä... kuvaajana toiminut Ella Lamusuo.
Tässä pentueessa vielä 2 urosta vapaana
Jos kiinnostuit, lisäinfoa pentueesta löydät TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ

  Plans for Hupis puppys are going forward. She is going to go and meet her prince probably in January. The official puppy-page is coming to Hupis pages in near future. (In the picture Maccabees latest pups. There are still 2 boys left)

Hupi teki tänään ensimmäisen EVL1-tuloksensa Pieksämäellä!!! JIPPII

Kisa meni kivasti niin koiran kun ohjaajankin osalta. Ohjatusta tuli kylläkin taas vaihteeksi 0 =( Tällä kertaa Hupi lähti ihan pokkana eri suuntaan kun näytin, mikä oli ohjaajalle rehellinen yllätys. Treeneissä näitä on tullut enää todella harvoin. Annoin sen hakea sen ja pyysin sylkäisemään jalkoihin. Ennen kun kukaan kerkesi sanomaan mitään lähetin uudestaan merkille ja haetutin sen oikean. Siitä olisi sitten saatu se kymppi ;) Onneksi tuomari ei suuttunut...ja jäi koirallekin hyvä mieli, kun sai luovuttaa sen kapulan minulle.
Paikkamakuussa meidän kisauran ensimmäisen kerran tuomari sakotti siitä, että koira makaa pää maassa... eli kuulemma ei tehnyt ihannesuoritusta!? Keskustelin tuomarin kanssa kisan jälkeen ja hän ei ollut ikinä kuullut, että joku olisi opettanut koiransa tahallisesti makaamaan noin...oli mulle aika yllätys. Onhan noita maajoukkuekoiriakin, jotka samoilla linjoilla suorittaa.  Keskustelun tiimoilta tuomarillekin valkeni, että koirahan mahdollisesti oikein joutuu tekemään töitä noin maatessaan ja on itseasiassa erittäin valpas, eikä siis todellakaan ole tylsyyttään "nukahtanut" ;) Antoisa keskustelu molemmin puolin.

mutta tässä siis saldo:

Istuminen: 10
Makuu: 9    ("nukahti" paikkamakuussa ;))
Seuraaminen: 9,5   (askelissa taisi jäädä yksi perusasento vinoksi?)
Idari: 6   (meni maahan istumisen, syy tuntematon)
Luoksetulo: 10   (hieno, jopa maahanmenokin), vaikka itse sanonkin)
Ruutu: 9   (1 lisäkäsky, jäi etureunaan, varmistin. Tuomari kertoi, että olisi ollut sisällä jo ekalla yrittämällä)
Ohjattu: 0   (aivokasvain)          
Metalli: 9,5   (olisko ollut palautus vähän vino?)
Tunnari: 10  
Kaukkarit: 7   (ei mennyt ekalla käskyllä maahan, liikkui seiso-istu vaihdossa vähän)

=257p. (4.sija)

Aika tiukkoille pisteet meni, mutta ykkönen on ykkönen ;)

summa summarum: yllätys, että nollan kanssa saa ykkösen. No kertoo tietenkin siitä, että muut on menny ihan hyvin. Kyllä tää tästä lähtee sujumaan. Hyvä fiilis...enää 2... ;)

diagnoosi: todella tyytyväinen luoksetuloon ja varsinkin seuraamiseen. 9,5 seuraamisesta EVL:ssä on jo ihan käsittämättömän hyvä. Täytyisi oppia vaan luottamaan siihen, että koira oikeesti osaa. Siinä paniikissa varsinkin seuraaminen tuntuu aina menevän huonosti...muut ovat vaan aina eri mieltä ;) Ensi kisoihin on saatava joku kuvaamaan. Viimeksi kun olen nähnyt koiran seuraamista videolta on ollut joskus alemmissa luokissa. Lieneekö siitä johtuu tämä epäusko.
Ohjattuun täytyy nyt ruveta keskittymään isolla kädellä. Joku siitä tekee kisoissa koiralle vaikean. Ohjaajan käskyt? Jännitys? Kierrokset? Palkattomuus?...mietintämyssy siis päähän.


Väsynyt mutta onnellinen Hupi pötköttää isin kainalossa... mun kultakimpaleet =)

  Hupi made her first 1.prize in obedience class 4. Retrieve with direction was 0 again. I need to start thinkin why that is so hard for her in the competition, but not when we train. Very glad anyways, specially heelwork and recall with stand and down. Only two more 1.prizes to go...  the  obedience champion title is approaching... In the picture with "daddy" she is tired but happy for working so hard, my 2 precious goldpieces =)

Jee... vihdoin loputkin terveystulokset saapuivat... ja vielä mieluisina ;)
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
We have completed testing of some of the samples you submitted for TNS testing.

Hupi
UNSW_ID BC3355
Dogs Name MACCABEE SENNET OF JOY
Registration No FIN 46886/02
DOB 11 Nov 2002
Sex F
Result not TNS

This test is for inheritance of the TNS mutation. MACCABEE SENNET OF JOY did NOT inherit the TNS mutation from one of its parents, PIKKUPAIMENEN ACE VENTURA or MACCABEE BILBERRY CREAM.
This animal does NOT carry the known TNS mutation.

We have completed testing of some of the samples you submitted for CL testing.

Result CLEAR
This animal does NOT carry the known CL mutation on the CLN5 gene.

Alan Wilton
Head of Canine Research
UNIVERSITY OF NSW
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ei voi muuta sanoa kun että hienon hieno rivi terveystuloksia...

CEA/CL TNS Clear
Silmät: peilattu pentuna ja aikuisena terveeksi
Lonkat: A/A
Kyynärät: 0-0
Polvet: 0-0
Hampaat: ei puutoksia

Suurkiitos Ellalle ja Hannalle moitteettoman terveestä ja muutenkin ihanasta koira-neitokaisesta!

Samalla onnittelut myös Vegalle... neitokainen TNS Clear myös... Jee Jee!


TÄNÄÄN MEILLE PAISTAA AURINKO !!!

  Good news... Hupis CL and TNS test came back. She is Clear =o)
I can´t thank enough her breeder Ella (Maccabee Bordercollies) and Hanna (Nanas owner) for getting a dog with this kind of  outstanding health results:

CEA/CL TNS Clear
Eyes: ok as a puppy and adult
Hips: A/A
Elbows: 0-0
Knees: 0-0
Teeth: Full occlusion (no missing teeth)

...and she is wonderfull in every other way too ;) Thank you!

Hupin tulokset optigeniltä saapuivat... Hupi on siis CEA/CH Normal!!!!

Vielä pitäisi jaksaa odotella niitä Aussien tuloksia... toivottavasti ilmaantuvat pikapuolin...  Toivotaan että tulokset on mieluisia, niin voidaan Hupin kanssa ruveta paneutumaan aktiivisesti (mahdollisiin) tuleviin "vauvasuunnitelmiin" ;)

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Registered Name: Maccabee Sennet of Joy
Registration #: FIN46886/02
Call Name: Hupi

Breed: Border Collie
Date of Birth: November 11, 2002
Gender: Female

Optigen Accession #: 07-10739

Test Performed: CEA/CH test

Sample Type: Blood

Test Results: Genotype of your dog is Normal.

Risk for developing Collie Eye Anomaly/Choroidal Hypoplasia (CEA/CH): This dog will never develop CEA/CH.

Significance for breeding: This dog can be bred to any mate and will produce no pups affected with CEA/CH.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

  As you already know... Hupi is CEA/CH Normal...  Hopefully the results from Australia come soon too, and are what we hope them to be...that we can really start thinkin about (possible) future puppy-plans...  ;)

Ja tässä tulee siis nää kuuluisat kootut selitykset ;)

Pieniä vireenhallinta ongelmia ollut koko EVL:n. Muuten voisi sanoa, että koira suorittaa liikkeet yksikseen ja viriteltynä. Vauhdikkaiden ja rauhallisten liikkeiden peräkkäin tekeminen tuottaa välillä treeneissäkin ongelmia...ja nyt siis on yritetty treenata, miten Huu saadaan laskettua esim. noutojen jälkeen tunnari/kauko-vireeseen. Vaikeaa on. Mutta treenejäkin kiireen takia normaalia säälittävää vielä vähemmän.

  kuva ei ole kylläkään Pieksämäeltä, mutta toi pelkkä jaaritus tuntu niin puuduttavalta, niin lisäsin tän piristykseks... (luulisin että Liedosta)

Otus on alkukisasta (varmaan ohjaajan epävarmuuden takia) huonosti keskittyvä ja paranee kisan loppua kohden (kun oma jännitys laukeaa). Viime kisan himpun liian matalan vireen (ohjaaja krampissa)--> ja siitä seuranneen kökön fiiliksen takia tänään lähdettiin hupsuttelu- fiiliksellä kisaamaan. Päätin, että kävi miten kävi, menen hymyillen kehään ja tulen hymyillen ulos. Se onnistui ;) Koira olikin jo alkukisasta ihan hyvin mukana, mitä nyt seuraamisessa intoilun takia perusasennoista jotkut jäivät vinoiksi ja seuraamisasento oli lievästi poikittava. Liikkeet menivät ohjattuun asti ihan mallikkaasti.

Ensimmäisenä koirana luokassa...liikkurin pienten säätöjen takia, ei liike alkanut/sujunut ihan kaavan mukaan ;) Mutta siihen se ei kaatunut... vaan kehäasetteluun, jossa ei olla koskaan ohjattua treenattu.  Merkille lähetys oli ruudun vierestä. Tietenkin arvottuna ruudun puoleinen kapula. Eli minä seison ruudun vieressä,  koira merkillä ja huitaisen ohjauskäskyn suoraan sivulle (niinkun tapana on). Sillä samaisella hetkellä tajuntaan muistuu jo pidemmän aikaa treenatut ns. kutsuruudun versiot, jossa koira merkillä ja minä ruudun vieressä... no arvaahan sen miten siinä kävi...koira ruudussa. Kun en sanonut mitään Hupi äkkäs kapulat ja rientää tuhatta keskimmäistä kohti, minä huudan seis. H pysähtyy ja mitä minä teen...no ohjaan sen samalla lailla uudelleen ruutuun!!!?! Siitä käsken merkille ja koitan saada sen kapulalle (vähemmän sivulle suuntautuvalla käsimekillä) siinä epäonnistuen... ja haetaan juosten yhdessä se kapula. Tuloksena 0, mutta ihan hyvä mieli, että pokkana sinkosin hakemaan kapulaa koiran kanssa, enkä jättänyt sitä epävarmuuteen.

Ollaan treenattu kyllä niin että ruutu on kapuloiden takana ja sivuilla, mutta eipä taas blondiin päähän ole tullut ajatusta tuosta versiosta. Ja nyt on ohjattua harjoiteltu sen verran, että voisin väittää, että se olisi toiseen suuntaan onnistunut... arpaonni ei suosinut huonosti valmistautunutta =( Ja sitten vielä nuo ihan samalla asetelmalla tehdyt ruututreenit...ei voi kyllä syyttää koiraa (kuunnellahan se voisi tarkemmin käskyjä, mutta se on treenin alla).

Korkean vireen takia tunnari myös 0. Koiralla noutoajatus päässä. Keskittyminen myös 0.
Kaukot samasta syystä rauhattomat (tekniikka seiso-istu vaihdossa huono).

Tässä siis saldo:

Istuminen: 10
Makuu: 8    (ei mennyt ekalla maahan. Selittämätön tekijä. Enkä aijo antaa ajatustakaan sille.)
Seuraaminen: 8,5   (vinot perusasennot/huono "täpinä"-asento)
Idari: 9   (seisomisessa rintamasuunta vino)
Luoksetulo: 9   (tuomarin mielestä ennakoi pysähtymistä. Musta ei, mutta maahanmeno ruma. Siitä tuomarilla ei huomautettavaa ;))
Ruutu: 9   (1 lisäkäsky, jäi ihmettelemään kuprulla olevia kuormaliinoja ja varmistin)
Ohjattu: 0
Metalli: 9,5   (palautus vino)
Tunnari: 0
Kaukkarit: 7,5   (1 vaihto ruma, 15cm eteenpäin)

=229p.

Summa summarum: tosi hyvä fiilis. Koiralla oli kivaa ja se ei näyttänyt merkkejä epävarmuudesta.  Jopa ohjaajallakin aika-ajoin. Tuomari piti tekemisestä ja ehdotti että oli niin kiva suoritus muuten, että rahalla sen voisi muuttaa 1:s tulokseen. Tuomarilla ei korttihöylää mukana ja tilillä ei vaan tainnut olla niin paljon rahaa, joten jäädään odottelemaan seuraavaa kisaa ;)

Diagnoosi: Suoritusvarmuus puuttuu niin koiralta kun ohjaajaltakin. Kunhan saadaan vire hallintaan ni sitte kyllä näytetään...

  Hupi had 2.prize from obedience with 2 unfortunate 0:s. From retrieve with direction and scent and retrieve. She was little bit too exited and didn´t concentratere as well as she could have. But we had fun in the competition, and referee liked her touch ;)

Kaivelin pahaa aavistamatta joitain vasta äskettäin koneelle kamerasta siirtämiäni kesäkuvia... ja siis MITÄ IHMETTÄ!!?!!!?!







Hupi pelaa vähän isin kaa futista... mutta MIKSI IHMEESSÄ se näyttää ihan kengurulta juostessaan!!???  Voisko millään olla niin, että linjoihin olis "lipsahtanut" hiukka kengurua Australiassa joskus aikoinaan... ;)

...tätä ja monia muita tärkeitä juttuja jään nyt sitten miettimään...

  If someone is wondering what these photos are about... I was only trying to reason, why my dog lookes like a kangaroo when she runs ;) Perhaps some kangaroo genes have slipped in to these bloodlines in Australia... ;)  (She is playing football with "daddy" in those pictures)

Tämänmoinen ilmoitus odotteli tänään meilissä. Eli mahtavaa, että paketti Ameeerikan maille on löytänyt perille...helpotuksen huokaus ;)

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sample Receipt Notification
The Blood sample for your dog Hupi from order Marttinen_071114150045 was received at Optigen    today. Turnaround time is approximately 2 weeks for all tests except those received on the behalf of Research.

Thank you!

The Staff at Optigen
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Australian mailta ei ole vielä mitään kuulunut...enkä tiedä kuuluukokaan. Mutta se pahviläpyskän laitoin paremmilla mielin postiin, kun sen putkellisen verta.

...ja jännittäminen jatkuu...

  Optigen has recieved Hupis CEA-blood sample safely... I just have to keep on waiting...

HAHAA!!! Osasin ja sain vihdoin ja viimein aikaan... ja "tadaa", kotisivut on  ns.valmiit ja netissä...näyttää jopa toimivankin ;) Värithän ei oo osalta yhtään sitä mitä omalla koneella. Ja sen alalaidan hupi-nappulan mä vielä joskus eläessäni saan taustan väriseksi...vaikka se olis mun viimenen teko...

Ja kunhan sais vielä ton blogin näyttämään siltä miltä sen pitäis, niin tosi kiva ;) Kaiken ylimääräisen sain siitä jo riisuttua, mutta toi lisäys tuntuis olevat "pikkasen" hankalampaa puuhaa...

  Finally I got Hupis web-pages ready... Pages are only in Finnish at the time. Hope you injoy your self anyway. Hope to get the English version done soon.

No niin... sivujen harvat ja valitut päiväkirjamerkinnät siirretty tänne... ei kovin ajankohtaisia, mutta kun eivät julkista esitystä vielä saaneet, niin lisätty siis tänne.

Hupi ja Vega kävivät Espoon Eläinsairaalassa ottamassa verikokeet DNA-testejä varten. Vegasta otettiin TNS ja Hupista CEA/CL ja TNS. Paketit saatiin postiin kaikkien miljoonien kaavakkeiden kanssa ja paketin seurannan mukaan toinen paketeista on jo lähtenyt matkaan Suomesta...toinen odottelee vielä Helsinki-Vantaalla nyt vatsa kuralla odottamaan tuloksia...

  Hupi and Vega (Maccabee High Chaparral) got their blood tests taken today for CEA/CL and TNS-tests. Packages have left Finland and are on their way to USA and Australia...

Rankka viikonloppu takana. Hupi kävi pyörähtämässä Toivo-veikan kanssa Ahvenanmaan KV:ssa. Toivo hienosti pu1 ROP CACIB. Hupi voitti valioluokan ja jäi harmillisesti pn2 saaden vara-CACIB:in.


Sisko ja sen veli...

Pelkkä sisko... ;)

  Hupi and her brother in International dog show in Ahvenanmaa. Toivo (Maccabee Scott´s Ventura) got CACIB and Hupi re-CACIB.

Porvoossa kisattiin tänään bordercollieiden ja australian kelpieiden tokon rotumestaruudesta. Hupi osallistui viimeiseen voittajaluokan kisaansa ollen 290p. toinen. Samalla Hupista tuli TK3. Täten seuraavat toko kisat käydäänkin sitten jo EVL:ssä... jännää ;) Onnittelut myös muille pärjänneille. Erityisesti Nina&Scott (EVL 2.) ja Katja & Nevada EVL 3.). Erityismaininnan lienee ansaitsee samalla TVA-arvon saanut pikku-Nevada vain 16kk iässä HIENOA, MAHTAVAA ;)

  Hupi was second in Finnish Bordercollies & Australian Kelpies Associations own obedience championchips (class3) with 290p. and got the title TK3.

Tänään Helsingin Seudun Piirinmestaruuskisoissa Hupi teki VOI luokan ainoan ykköstuloksen joten sijoitus 1. Scott voitti piirinmestaruus hopeaa ;)





   Hupi won her class (3) with the only first prize in Helsinki areas obedience championships. Hupis friend Scott (Fuglsang`s Absolute Art) was second in class 4...

Tuli vietettyä kiva viikonloppu Hämeenlinnassa Toko-sm kisoissa. Hupi hienosti VOI1 266,83p. ja oli voittajaluokan 5. ;) Nina & Scott SM-5. Myös EKK:n joukkueella meni vallan hienosti. Viidestä koirakosta 4 sai ykköstuloksen. Joukossa AVO luokan 7. ja 5. sija. Joukkue SM-4. JEE HYVÄ ME!

        
Seuraaminen...

Ruudusta seuraamaan...
 
Hyppynouto...

Luoksetulon maahanmeno...



EKK:n sm-joukkue

  Pictures from Finnish Obedience Championchips. Hupi was 5th (class 3)!!!!! Our obedience team was 4th best in team nationals...jippii

Tänään Euroopanvoittaja-näyttelyssä Hupin (puoli)sisko Vega oli hienosti junnuluokan (12 narttua) ensimmäinen, lunasti Junior Voittaja 2006-tittelin, sai SERT:in ja oli kaiken kukkuraksi ROP. FANTASTISEN hienoo suoritus alle vuoden ikäiseltä pikkuneidiltä!!! ONNEA!!!



Niko (Maccabee Blue Peter) sai veteraanivoittaja-tittelin ja oli ROP-veteraani.
Brie (Maccabee Rythem Divine) valioluokan voitto ja vara-CACIB.
Pamir (Maccabee Amazing Grace) AVO2, Vida (Maccabee A Busy Missy) AVO3, Juni (Maccabee Angel´s Kiss) AVO4, Zilla (Maccabee Highway Song) JUN3. Hienot sijoitukset!

ISOSTI onnea Ellalle kauniista koirista ja ROP-kasvattajaryhmästä.

Tänään vihdoin ja viimein sain itsestäni irti ja rupesin väsäämään Hupille sivuja. Onneksi Kaisa tuli Vegan kanssa viikonlopuksi (Euroopan voittajaan ja erkkariin), niin saan apuja ;) Saa nähdä kuinka nopsasti saa rykästyä sivut kasaan...

Sivut ovat aikasta valmiit... (okei, olleet jo vuoden verran) ;). Nyt olisi siis tarkoitus saada ne nettiin lähiaikoina. Yritän tässä jumpata tuon päiväkirjan tänne... niin on helpompi päivitellä...