Kaisa ystavallisesti kirjoittikin ensimmaiset kuulumiset Toivon ja Vegan blogiin. Eli perille on paasty. Pahoittelen tiettyjen kirjainten puutteellisuutta, mutta kun on jostain syysta kaynyt niin, etta nappiksesta puuttuu osa kirjaimista ;)

Lento meni moitteitta ja Hupia hissilla alas kuljettanut nuorimies lupasi pitaa hyvaa huolta Huusta matkalla koneeseen ja kysyi osaako se mitaan temppuja. Ehka siis jopa temppuja on tehty. Amsterdamin "pienella" kentalla koira toimitettiin vaaralle hissille, joten pieni paniikki meinasi iskea kun koiraa ei vaan kuulunut. Kavin kysymassa virkailijalta jo ennen matkatavaroiden saapumista etta minne koirat toimitetaan. Kuulemma joko laukkuhihnaston viereen, tai viereisen hissin eteen. Laukut saatuani kavin kysymassa uudelleen ja han sanoi etta yleensa tuovat viimeisena, kun kaikki laukut on hihnalla. Kun monitori ilmoitti laukkujen lastauksen loppuneen odottelin siina tovin ja kavin kysymassa uudemman kerran. Ohjasi minut toimistoon joka vastaa matkatavaroiden lastauksesta ja purusta. Siella oli miljoona ihmista, joten palasin takaisin virkailijan luokse ja pyysin sottamaan jollekin. Hanella ei kuulemma ollut mitaan numeroita ja blaa blaa. Marssin tulliin ja kysyin sielta ja mukava tullimies lahti kanssani metsastamaan koiraa. Koira loytyikin lopulta toisesta paasta hallia puoli kerrosta ylospain olevan hissin luota. Voi paniikin paniikki. Onneksi takaisin tullessa on vastassa pienen pieni Helsinki-Vantaa...loytyy vahan helpommin.

Koiria taalla on 9 bordercollieta ja yksi vanhaakin vanhempi bretoni. Sunny on ulkonaoltan jarin viehattava, vaikkakin kuulemma nyt turkiton!? Tuntuu tuolla olevan turkkia nytkin ihan riittamiin. Luonteeltaan ei ainankaan loysa. Eli vilkas ja toimelias nuorimies. Ensitapaamisella oli hiukan ujo, mutta ensirapsuttelun jalkeen ei enaa mitaan merkkeja ujoudesta. Mietin tassa etta lienekko johtuu herran nuoresta iasta, tarhaolosuhteissa kasvamisesta ja elamisesta vaiko ihan luonteesta. Se lienee jaa nahtavaksi. Kova se on tunkemaan syliin ja pusuttelemaan. Laitoinkin Kaisalle viestia, etta mielestani ihan miespuolinen Vega, niin kropaltaan kun luonteeltaankin. Jotenkin tosi saman oloinen...eli kaikin puolin ihastuttava. Hiukan lisaa noyryytta Hupin luonteeseen toivottiinkin. Vaikka talossa/aidan takana on juoksuinen narttu, mitaan aanta ei koiran suusta lipsahda. Eli ainankaan ei piippaa, mika on loistavaa. Haukkua en ole myoskaan kuullut, eli toiminnan miehia...jattaa "puhumisen" vahemmalle ;)

Hupilta otettiin tosiaan se proge ja nayttaa aika jannittavalta, etta paastaanko viela perjantaina lahtemaan vai pitaako mun ostaa uusi lippu keskiviikon lennolle. Toinen vaihtoehto olisi jattaa Hupi tanne ja he lahettaisivat sen sitten Suomeen. Koiran yksin lahettaminen vaan tulee kalliimmaksi kun etta ostaa meille kokonaan uudet liput. Enka ma tieda pystyisinko Hupia jattamaan...tuskin. Huomenna aamulla elainlaakari tulee tanne ottamaan Hupista verta ja sitten kuskataan (joko mina yksin tai Gerardin kanssa)Hollannin puolelle labraan tutkittavaksi. Hollannin puolella kaikki toimii kuulemma paremmin, nopeammin ja vahemmalla rahalla. Napparaa ;) Nyt siis vaan odotetaan ja toivotaan parasta, etta huomisen proge nayttaisi parempia lukemia, niin paastaisiin joskus kotiinkin.

Heilla on taalla aikasta paljon tilaa, niin talossa kun pihoillakin. Takapihalla on koirille tarkoitettu puutarha kennelrakennuksen edessa. Ja toinen samanlainen takapuolella. Etupiha on kissaa ja ankkoja varten (joilla on siis aitaus) ja etupihan vieresta lahtee niitty, missa kolme lammasta asustavat. Lampaat ja ankat ovat koirien paimennusharrastusta varten. Talla viikolla toivottavasti paasen siis seuraamaan paimennusharjoituksia.

Tasta paasee kavellen tuohon Hollannin rajalle. Eilen kaytiin labramatkalla kahvilla ja tuntuu tosi ihmeelliselta, etta koiran saa ottaa melkein minne vaan mukaan. Hupi on siis ollut jo kahvilassa ja ruokaravintolassakin mukana. Kerrassaan hassua.

Laitan taas huomenna uudet kuulumiset progen tulosten jalkeen...

   Like Kaisa told you, we have arrived to Belgium safely. Hupi was missplaced in the Amsterdam airport, and I almost got an heart attack. Finely she was found next to an wrong elevator. Her progesterone level is still very low, qnd we are measuring it a gain tomorrow. Hopefully the mating happens before friday. Otherwise I have to buy my self and Hupi new flights.