Tää elämä on NIIN käsittämätöntä. Tuo edellisen kirjoituksen ihan selvästi tuntuva maha on nyt sitten tänään taas hävinnyt johonkin!!! En pysty käsittelemään. Olen yrittänyt tässä miettiä, että voiko koira valeraskaana pullistella kyljistä. Koska lihonut se ei ole, mutta siis patukka. Mutta tässä vaiheessa tiineyttä masun pitäisi varmaan jo pysyvästi olla laskeutuneena kylkiluiden alta pois, eikä seilata "joka toinen päivä on maha ja joka toinen päivä ei"-mentaliteetilla, jos siellä pentuja on. Tuossa pari päivää sitten olin 100% varma, että pentuja on, nyt en taas epäilyttää... todella arsyttävää!

No onneksi ti aamuna se sitten selviää. Ja tosiaan muistuttakaa, että jos joskus vielä tähän talouteen pentuja suunnitellaan, koira ultrataan HETI kun mahdollista, niin ei tarvitse saada itse vatsahaavaa.