Olen joskus hiljaa itsekseni miettinyt, että miten vahinkoastuminen oikein voi tapahtua. Kun joskus kuulee juttuja, ettei kahvipöydästä ole kukaan kerinnyt väliin... Noh, nyt ymmärrän ja uskon ;)

Käytiin tänään moikkaamassa Rasmusta ja vaikka Hupi oli remmissä pihalle mentäessä, en kerinnyt silmäänikään räpäyttää portin sulkemisen jälkeen, kun koirat olivat jääneet kiinni!!! Siinä sitten kyykittiin Maaritin kanssa hihitellen portin pielessä ;) Aurinko porotti toden teolla ja oli todella tarkoitus suorittaa astuminen jossain viileämmässä paikassa. No ei siinä auttanut kun tyytyä tilanteeseen ja koittaa omalla vartalolla varjostaa koiria, ettei lämpöhalvaus iske. Onneksi eivät tälläkään kertaa olleet 15 min pidempään kiinni. En pysty käsittämään miten se niin nopsaa saattoikaan käydä, mutta näin siis kävi...Hupi ja Rasmus saivat toisensa noin 2cm portin sisäpuolella, noin 10 sekuntia tapaamisen jälkeen...tehokasta sanoisin ;)

Astumisen jälkeen molemmat koirat olivat yhdessä pihalla ja Hupi teki aika selväksi, että turha enää vikitellä. Epäilenpä vahvasti, että kun maanantaina mennään kylään, niin kuherruskuukausi on ohi. Mutta katsotaan nyt sitten.

  Hupi has been mated for the second time. Everything went so quickly, that me and Hupi had just got in from the gate...I closed it... and the dogs were stuck!!! So there we were with Maarit sitting by the gate laughing how efficient they can be ;) The sun was shining and it was very hot...so we just had to hope, that they would not  be stuck forever. Lukily they weren´t.
So the lovers got each other 2cm from the gate, 10 seconds after they met ;)