Tänään oli siis Hupin 25. "tiineysvuorokausi". Mahdollisten masuasukkien korvien, silmien ja raajojen kehitys jatkuu, selkänikamat alkavat rustottua. Enää tarttisi jaksaa odottaa huominen ja sitten enää puolet perjantaista ;) Ultra on varattu siis klo. 14.00. Ahdistaa, jännittää, innostuttaa, pelottaa... onneksi Espoon Eläinsairaalassa työskentelevä ystävä tulee henkiseksi tueksi, jos vaikka pyörryn ilosta tai pettymyksestä ;) Ja mukavaa Hupille kun on tuttu ihminen ajelemassa karvoja masusta...

Eilen meinasin kuolla pelästyksestä kun Hupin kanssa lähdettiin kotoota. Oltiin menossa kaverille kahville ja ulos ovesta astuttaessa muuan pyöräilijä ajoin niin läheltä rapun ovea ja niin lujaa, että kun Hupi astui ulos ennen minua, pyöräilijä ajoi suoraan sen kylkeen!!! Pyöräilijä kaatui itsekin ja oli todella pahoillaan tapahtuneesta. Ja lupasi jatkossa varmasti muistaa olla ajamatta niin lujaa ja niin lähellä talojen seiniä. Onneksi ilmeisimmin selvittiin säikähdyksellä. Kahvittelukylään mentiin pieneläinhoitajan luokse. Siellä pohdittiin ja katsottiin ja väänneltiin Hupia... eikä muuta ihmeellistä löytynyt, kun vähän kalpeat limakalvot. Mutta huonon syömisen takia voipi olla että siksikin oli kalpeana, tai sitten pelästyksestä. Punertivat jo ihan hyvin, kun päästiin kotiin, joten luovuin kauhukuvasta sisäisestä verenvuodosta. Toivoa vaan voi, että jos masussa joku asuu, että pyörä osui kylkiluiden kohdalle eikä masun kohdalle :( Hupi voi kuitenkin ihan hyvin ja pirteästi, joten kaipa selvittiin säikähdyksellä. HUH!!